Näin toissa yönä unta ystävästäni. Hän oli muuttamassa unessa ulkomaille. Tapasin hänet sattumalta ennen sitä hänen entisen kodin pihalla. En sattumalta sinne päätynyt, mutta tapaaminen ei ollut suunniteltua. Minulle ei selvinnyt, miksi sinne menin.
Unessa olin kovin surullinen. Itkin, kun kuulin, että hän on lähdössä. Anoin anteeksiantoa, mutta en vaatinut häntä jäämään. Hän halasi minua. Välillämme ei tapahtunut mitään muuta. Hyväksyin, että hän lähti. En vaatinut yhteydenpitoa tai mitään muutakaan. Minulle riitti halaus ja ilmeisesti saamani anteeksianto. Olo oli sen jälkeen seesteinen.
Olen kokeillut nyt muutamana iltana nukkumaan mennessä, että sanon antavani anteeksi tietyille ihmisille. Ehkä se on tuottanut tulosta. Vielä minun on vaikea olla ystävääni yhteydessä, joten en tiedä anteeksiannon täydellisyydestä. Osa syy voi toki olla se, että hän ei ottanut kantaa minun viestiini. Kiitti viestistä ja vetosi kiireeseen.
Uskon unen edistäneen anteeksiantoa, vaikka vielä jotain puuttuu. Olen iloinen myös siitä, että en unessa kerjännyt häntä jäämään, vaan tyydyn seesteisesti tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti