Anteeksianto on avannut minulle uusia ajatuksia, mutta ei vielä tunneoivallusta. Olen anteeksiannosta lukemalla saanut selvyyttä vihaani tiettyjä ihmisiä kohtaan. Olen heille vihainen, koska he kohtelevat minua huonosti. He joko ovat välinpitämöttömiä minua kohtaan tai ylittävät rajani.
Nyt vasta ymmärsin, että minun olisi pitänyt aiemmin tarttua tiettyihin ihmissuhteisiini käsiksi. Olisi pitänyt pohtia, miksi he herättävät vihaa. Olisi myös pitänyt antaa anteeksi heille. Olisi pitänyt ottaa asia puheeksi heidän kanssaan. En kyennyt. En kyennyt edes ottamaan etäisyyttä heihin. Annoin vain heille, sen mitä he halusivat. Koin vihaa ja aloin katkeroitua. Aion virheestä huolimatta olla itselleni lempeä. Aika asioiden kohtaamiseen ei vain ollut oikea.
Aion antaa myös heille anteeksi. En ole kyennyt siihen, joten prosessi tuskin tulee olemaan helppo. Joidenkin kohdalla aion ottaa asian puheeksi heidän kanssaan, koska tulemme olemaan yhteydessä aina silloin tällöin. En enää pelkää kohtaamista samalla tavalla kuin ennen, vaikka tiedän, ettei tilanne ole toiselle helppo. Sitä murhetta en ota itselleni. Jokainen kohdatkoot omat tunteensa. Luojan kiitos minun ei tarvitse ottaa niitä omakseni. Omissa tunteissani on riittävästi työsarkaa.
Kun aloin käsitellä anteeksiantoa, näin yhtäläisyyden ihmisissä, joita vihaan. He eivät välitä minusta. He vain yrittävät astua päälleni tai yrittävät hyötyä minusta. Tähän en enää voi suostu. Anteeksi haluan heille antaa. Olen itsekin kohdellut heitä huonosti ja suostunut huonosti kohdeltavaksi.
Eräästä kirjasta luin, että anteeksianto on vasta silloin lopullista, kun suhdetta rakennetaan uudelleen. Tämä pisti ajatuksia liikkeelle. En tiedä ajattelenko samoin ja voinko jokaisen kohdalla tehdä samaa. Ehkä tällä hetkellä asia tuntuu mahdottomalta, koska en ole antanut heille anteeksi. Ajattelen anteeksiannon olevan jokaisen kohdalla kaikesta huolimatta mahdollista. Niin pahaa kukaan ei ole minulle tehnyt, ei edes isäni tai mieheni.
Vaikka lopulliseen anteeksiantoon on vielä matkaa, niin nyt sentään tiedän, mitä työstää. Kun olen tämän työstänyt, minun on helpompi nähdä vastaavaa kohtelua ja olla suostumatta siihen. Uskon olevani myös vapaampi, koska anteeksianto vapauttaa. Minun ei tarvitse olla täydellinen, johon olen perfektionismilla tähdännyt. Toivon myös rakkautta olevan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti