Ensimmäisessä unessa oltiin hotellissa (?) mieheni ja esikoisen kanssa. Ulkona oli kaksi serkkuani, jotka eivät olleet oikeassa elämässä serkkujani. He olivat ulkomaalaisia tyttöjä. He halusivat tietää Suomesta. Minä heitin heille parvekkeelta artikkeleja, joita käytin lopputyössäni. Mielestäni ne sivusivat Suomea kaukaisesta, vaikka eivät oikeasti sivunneet. Heitettyäni artikkelit parvekkeelta serkuilleni, koin pelkoa tai häpeää. Joko pelkäsin mieheni reaktiota tai häpesin, jos mieheni olisi eri mieltä kanssani. Häpesin siis ratkaisuani tai erilaisuuttani tai ehkäpä serkkujani erilaisuutta.
En tiedä, mitä tästä unesta ajattelisin. Mieheni herättää tunteita, etenkin pelkoa ja häpeää erilaisuudesta. Pelkään, etten kelpaa hänelle. Minua hävettää olla erilainen, jos hän pitää minua outona. Toivon kovasti häneltä hyväksyntää. Hyväksyntää, jota en isältäni saanut. Haluaisin kelvata juuri tällaisena, omana itseäni. Mieheni ei ole koskaan osoittanut, etten kelpaa tällaisena. En vain ole kokenut koskaan kelvanneeni kenellekään, joten siksi minun voi olla vaikea uskoa miehenikään hyväksyvän minua.
Toisessa unessa olin mieheni, esikoiseni ja paljon puhutun ystäväni kanssa luultavasti ulkomailla. Ystäväni oli kaupassa ostamassa kondomeja. Minulle tuli tarve poistua paikalta mieheni kanssa. En halunnut olla tekemisissä ystäväni kanssa. Hänen seuransa ahdisti minua, jopa hävetti.
Herättyäni ajatukseni oli, että ystävyyssuhteemme ei tule kantamaan. Halusin mieluummin olla mukana mieheni kanssa kuin ystäväni. Mietin, unen jälkeen pakenenko jotakin. En ajatellut asiaa niin, vaan näin että ystävyytemme ei vain kanna. Minua siis ahdisti ystävyytemme, jolloin on oikeutettua lähteä pois kyseisen ihmisen elämästä. Tapa ei tietenkään ollut korrekti, minkä takia luultavasti mietin pakeninko. Nyt kun muistin, että ystäväni oli osamassa kortsuja, mietin pakeninko vaikeaa/hävettävää tilannetta. En haluaisi ajatella niin. Tosin, kun kerroin oikeassa elämässä toiselle ihmiselle ystävästäni, hän oli ihan kummissaan erikoisesta ystäväni. En hävennyt ystävääni, mutta hänen erikoisuutensa selkiytyi minulle entisestään. Pohdin toki, voiko ystävyytemme olla näistä asioista kiinni. Olen sitä mieltä, että ei voi. Meidän tapauksessa kyse on muusta. En koe oloani hyväksi hänen kanssaan, joten ei sellainen ystävyys kanna. Edelleenkään en tiedä, mitä teen, joten annan asian vieläkin olla. Ehkä pitäisi luottaa pahaan oloon, mutta en ole varma onko paha oloni seurausta huonommuuden tunteesta tai jostakin muusta vastaavasta.
Kun peilaan molempia unia, molemmissa unessa on häpeää. Erilaisuus nostaa minussa häpeää. Mieheni luonteessa on erilaisuutta niin kuin ystäväni. Silti ajattelen oman erilaisuuteni olevan suurin häpeän lähde. Tosin mitä läheisempi ihminen on kyseessä, sitä todennäköisemmin häpeän häntä. Onhan hän sitä enemmän minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti