Ystävyyssuhteita olen jo pitkään pohtinut. Hylätyksi tulemisen jälkeen olen päässyt käsittelemään ystävyyssuhteita isompana kokonaisuutena. Edistymiseni on selvästi havaittavissa.
Lapsuudessa olin ihmissuhteissa antajan roolissa. Ei ollut mitään merkitystä, mitä halusin ja tarvitsin. Toteutin mahdollisimman hyvin "ystävieni" toiveita. Tukahdutin itseni täysin.
Varhaisaikuisuudessa aloin tuntea vihaa tarvitsijoita ja vaatijoita kohtaan. En halunnut asettua vain antajaksi, mutta en osannut tulkita vihan viestejä enkä ymmärtänyt voivani tehdä valintoja ystävyyssuhteissa. Jatkoin samalla tavalla, vaikka yritin välttää vaikeita tilanteita. Koska ystävystyminen ei ole minulle helppoa, tyydyin kuluttaviin ystävyyssuhteisiin.
Vihani on jatkanut voimistumistaan vaativia ihmisiä kohtaan ja nyt heidän kanssaan on ylitsepääsemätöntä olla. En pysty toimimaan vastoin itseäni. Olen alkanut ymmärtää, että ansaitsen vastavuoroisia ihmissuhteita enkä ole vain toteuttamassa toisten tarpeita.
Nyt olen siinä vaiheessa, että ystäväpiiriini olisi kiva saada avoimia, "tasapainoisia" ja positiivisuuteen taipuvaisia ihmisiä. Haluaisin tasavertaisia ihmissuhteita. Pidän silmiä auki, jos tapaan kiinnostavan ihmisen. Oivallukseni ovat sen verran tuoreita, että vielä ei ole löytynyt kuin yksi mahdollinen uusi ystävä. Hyvillä mielin eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti