Henkisen kasvun matka on ollut minulle raskas. Olen toisinaan ollut uupunut ja halunnut paeta tätä, koska helpotusta ei ole näkynyt. Kun katson matkaa taaksepäin, on tämä antanut myös paljon enkä olisi valmis vaihtamaan hetkeäkään pois. Kaikki tuska on ollut sen arvoista.
Edelleenkin asioiden kohtaaminen pelottaa minua ja siksi asiat etenevät hitaasti. Olen silti saanut uskalluksen myötä paljon hyvää. Se mitä olen saanut, on iloa, onnellisuutta ja rakkautta elämääni. Olen saanut väriä elämään. Tunteiden kohtaaminen on edelleen vaikeaa, mutta niiden tultua taas elämääni, pienet asiat ovat alkaneet tuntua isoilta ja ennen kaikkea positiivisesta näkökulmasta.
Olen löytänyt enemmän uskoa elämään ja siihen, että se kantaa. Näen myös elämän vaihtoehdot avoimin silmin enkä sulje silmiäni niiltä. Elämä ei tunnu enää puurtamiselta ja epäoikeudenmukaiselta. Tuntuu, että voin vaikuttaa asioihin ja tehdä itseni onnelliseksi. Aiemmin en ottanut vastuuta itsestäni, vaan kiukuttelin, kun muut kohtelevat minua huonosti enkä ollut onnellinen. Nyt näen, että minä voin vaikuttaa onnellisuuteeni ja voin vain katsoa peiliin, jos en ole tyytyväinen.
Elämä on alkanut näyttää minulle elämän merkityksen. Se ei ole enää vain tyhjyyttä ja kaipuuta. Se on rakkautta, nautintoja ja hetkessä elämistä. Haluan elää niin, että on hyvä olla sekä minulla että läheisilläni. Olen kiitollinen näistä väreistä, joita olen elämääni saanut <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti