Näen omaa takertuvuuttani suhteessa ihmisiin ja tällä hetkellä nimenomaan suhteessa miehiin. Jos saan heiltä jotakin kaipaamaani, en osaa olla etäällä. Pelkään tuntea hylkäämistä ja erillisyyttä, jota joudun kohtaamaan heidän kanssaan. En tiedä, kuinka olisin heidän kanssaan. Tätä tulee nyt monesta suunnasta.
Olen neuvoton, kun välillemme tulee etäisyyttä. Minulla ei ole mallia siitä, kuinka tällaisissa tilanteissa ollaan. Olen ollut liian takertuva enkä ole oppinut tervettä etäisyyttä. Minulla ei ole luottamusta siitä, että kaikki on hyvin etäisyydestä huolimatta. Huomioni menee liikaa pelkoon, että minut hylätään.
Tiedän, että minua kasvatetaan itsenäisyyteen tässäkin asiassa. Sitä minä haluan. Olisi mahtavaa, että pystyn elämään omaa elämää parisuhteessa enkä vain halua pitää toista kontrollissa olemalla lähellä. Tämä vain on minulle uutta ja nostaa vanhoja tunteita pintaan käskiteltäväksi.
Olen silti kiitollinen, että elämä tarjoaa minulle mahdollisuutta ehetyä tässä asiassa ja minun on mahdollisuus oppia sellainen etäisyys ja parisuhde kuin haluan, kaipaan ja tarvitsen. Ihana, että uskallan nähdä näitä ja työstää, koska se vie minua kohti unelmaa. Jos takerrun ensimmäiseen mieheen, olen väärillä raiteilla. Nyt nämä miehet antavat minulle mahdollisuuden kasvuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti