Tunnetyöskentelyn oivalluksia

Tunteet ovat tulleet elämääni näkyväksi osaksi. Edelleen niitä toisinaan pidättelen, mutta ne ovat alkaneet virrata, mikä tuntuu mahtavalta. Välillä jään johonkin tunteeseen kiinni, mutta nyt päivän aikana voi olla monen monta tunnetta. Toisinaan ne pyyhkiytyvät ilman suurempaa huomiota pois, mutta joskus se vaatii sille tilan antamista ja niiden vahvaa tuntemista.

Tunteisiin samaistuminen on ollut minulle iso juttu etenkin nyt, kun olen alkanut opetella niiden kanssa elämistä. Minä en kuitenkaan ole ne tunteet, vaan ne ovat osa minua. Seuraavaksi aion opetella niiden seuraamista sen sijaan, että kokisin olevani se tunne. Olen sitä jossakin määrin tehnyt, mutta yleensä olen kokenut olevani tunne. 

Tunnetyöskentelyn myötä ole oppinut myös sen, että tunne on tuntunut välillä vievän minua kovastikin ja tunnen suurta turvattomuutta ja muiden ohjaksissa olemista. Kun tunne menee ohi, tuntuu siltä, että ei olekaan mitään hätää. Minä olen se, joka päättää omasta elämästäni. Tuntuu niin ihanalta löytää itsestäni näitä puolia ja oppia elämään niiden kanssa. Ne eivät tule poistumaan minusta, joten haluan tutustua niihin ja kulkea niiden kanssa.