Miten kiitollinen olekaan siitä, mitä elämä on tuonut minulle viime aikoina. Elän koko ajan täydempää elämää, mikä tuntuu uskomattomalta. Joudun silti kasvokkain sen totuuden kanssa, että eheytymisprosessi on vielä kesken. Prosessi menee tällä hetkellä niin hurjaa vauhtia, että jaksamiseni vaihtelee hurjasti.
Tänään minulle tuli fiilis, että antaudun tälle kaikelle, mitä elämässä on. Olen antautunut pikkuhiljaa eri asioille, mutta nyt olisi halukas antautumaan lisää ja ennen kaikkea luottamaan, että asiat järjestyvät.
Olen opetellut itsenäisyyttä ja seisomista omilla jaloillani. Nyt minulle nousee mieleen, että olisi aika antautua tälle kaikelle ja ottaa tarvittava apu vastaan. On aika myöntää, missä oikeasti menen ja pyytää se apu, jota kulloinkin tarvitsen. Yksin en pärjää, joten miksi edes yrittää. Minun tapauksessa on kyse siitä, että otan avun oikeasta suunnasta enkä yritä takertua vääriin ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti