Minussa tuli näkyväksi jotain rumaa, iljettävää ja vastenmielistä. Takerrun ihmisiin ja annan ihmisten takertua minuun. Vähemmän jälkimmäistä, mutta myös sitäkin. Jälkimmäinen ei ole niin rumaa, vaan enemmänkin ahdistavaa. Sitä kautta aloin ymmärtää, miten ahdistavalta se toisesta voi tuntua.
Vaikka jouduin kohtaamaan tämän asian itsessäni ja sen ikävän puolen, olen silti helpottunut. Muutkin sitä tekevät ja vielä sellaiset ihmiset, joissa näen paljon kauneutta. En olekaan niin viallinen, vaikka olen tällainen. En ole ylpeä tästä piirteestä, mutta tiedostan sen ja olen valmis työskentelemään sen eteen. Opettelen hyväksymään tämän puolen itsessäni. Luultavasti tunnistan jo aika hyvin näitä tilanteita, mutta en vain muuta toimintaa. Ehkäpä on sen aika.
Tämän työskentelyn myötä ymmärrän, että ansaitsen elämääni sellaisia ihmisiä, joita arvostan. En ole huono ja viallinen, vaikka olenkin tällainen. Minun ei tarvitse mennä piiloon ja kokea huonommuutta. Voin mennä pystypäin kohti sellaisia ihmissuhteita, joita kaipaan. En ole täydellinen, joten voin tehdä virheitä, mutta olen silti arvokas. Tämä tuntuu tärkeältä minulle. Ehkäpä olen yhteydessä sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa haluan viettää aikaa ja joita arvostan. Olen rohkea ja menen kohti unelmiani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti