Olen syvän ja herkän asian äärellä. Pikkutyttöni on rauhallinen ja aika avoin, vaikka samalla tietää olevansa paljaana. On tullut suuri hetki hänelle, kun olen päässyt tutkailemaan sydämeni asioita elämässäni. Niitä joista pikkutyttöni ei ole päässyt iloitsemaan, vaikka on odottanut jo pitkään.
Minussa on tapahtunut muutos. Tunnen herkkyyttä, kun alan avautua sille, kuka olen. Olen valmis menemään intohimojani kohti ja näyttämään muillekin, että näistä innostun ja tällainen minä oikeasti olen. Vaikka olen löytänyt rohkeuden, minussa on tullut näkyväksi häpeä. Hävettää, että en ole sellainen kuin kuvittelen muiden haluavan minun olevan tai millaisia ihmisiä yhteiskunta mielestäni arvostaa.
Kun minulle tulee näkyväksi todelliset sydämeni palot, alan itkeä. Itken välillä syvältä tulevaa itkua, joka samalla on hyvin puhdistavaa. Saan itkeä ne itkut, joita en ole saanut itkeä. Nyt joku todella näkee ne ja minulle tärkeät asiat ja ennen kaikkea minä näen ne. Näissä asioissani silmäni tuikkivat, sydämeni on auki ja koen suunnatonta iloa ja rakkautta. Tunnistan itsessäni pehmeyttä ja läsnäoloa päästessäni näiden äärelle. Pikkutyttöni on iloinen ja täynnä elinvoimaa, kun olen kohdannut ja tuonut näkyväksi piilossa olleet intohimoni. Tunnen kotiuttavani tärkeitä asioita itseeni ja se tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti