Elämäni kaipaa tällä hetkellä muutosta. On sellainen olo, että jostakin on luovuttava. Päätin, että nyt elämä saa uuden suunnan. Menen kohti hyviä asioita ja haen niitä elämääni. Luovun sellaisista asioita, jotka eivät palvele minua enää. Jos vähääkään tuntuu, ettei jokin asia ole minua varten, päästän siitä irti.
Aiemmin minulle oli tosi vaikeaa hakea apua. Sitten aloin hakea joka paikasta apua, jossa saattoi vähänkään olla minulle jotakin annettavaa. Olen käynyt monessa eri paikassa, mutta ne eivät enää anna minulle mitään. Nyt luovun kaikesta niistä, koska ne ovat palvelleet sen, mitä minä niistä voin tähän tilanteeseen saada.
Olen valmis luopumaan myös sairaanviitasta. Koska en ole kokenut hyvän kuuluvan elämääni, pidän kiinni ikävistä asioista. Minulla on omat kremppani, mutta koen, etten niitä enää tarvitse. Minä ansaitsen terveyden :) Kiitos vaivoilleni, mutta nyt minun on aika jatkaa matkaa terveenä.
Minusta tuntuu, että minun on annettava tila jollekin muulle. Sellaisille asioille, jotka ovat puhtaasti nautintoa, iloa ja rakkautta. On se sitten liikkumista, ystävien tapaamista, meditointia, hemmottelua, harrastus... Tuntuu ihanalta, että minun elämäni kuuluu vaikeiden asioiden sijaan järjestää tilaa positiivisille asioille.
Vaikka asia kuulostaa varsin yksinkertaiselta ja kivalta haasteelta, minulle se tarkoittaa pelkojen kohtaamista. Minun on vaikea tunnistaa, mikä ravitsee minua, koska pelko ei anna minun nähdä todellisia tarpeitani. Nyt edessä on enää reikäinen sumuverho eli olen alkanut nähdä jo paremmin, mutta haasteensa siinä edelleen on.
Toisinaan näen, mikä ravitsee minua, mutta siihen ryhtyminen on vaikeaa. Käyn kierroksilla. Läsnäolo ja pysähtyminen ovat hyvinvointini kannalta tärkeitä asioita, mutta pakenen niitä. Pelkään sitä oloa, joka seuraa, kun kuuntelen itseäni. Haluan silti oppia sen taidon, vaikka step by step.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti