Olen kyllästynyt elämän vastoinkäymisiin. Minulle riittäisi hetkeksi nämä vastoinkäymiset. Mikään ei tunnu helpottavan oloa, vaan henkisesti olo on yhtä kurja teinpä mitä hyvänsä. Pysähdyin tähän hetkeen.
Jos mikään ei auta minua, mitä sitten voin tehdä. Hyväksyä tilanteen. Tilanne on nyt tämä eikä minulla ole kovin paljon vaikutusvaltaa näihin asioihin. On vaan mentävä elämän virrassa, koska en voi kontrolloida asioita. Elämä helpottuu, kun on sen aika. Onneksi siihen pystyn luottamaan, ettei tämä ikuisuuksia jatku. Olen vain henkisesti poikki ja siksi haluan tämän jo loppuvan ennen kuin voimani ehtyvät ja minä romahdan. Haluaisin suojella itseäni.
Tilanteen hyväksymisen lisäksi voin hyväksyä myös tunteeni ja ajatukseni, etten enää jaksa tätä ja minusta tilanne tuntuu pahalta. Sen minä osaankin, mutta menen herkästi tunteen mukaan ja jään siihen kiinni. Onhan minulla oikeus tunteisiini ja ajatuksiini, mutta eihän hyväksymisellä sitä tarkoiteta. Haluan hyväksyä ajatukseni ja tunteeni ja sitten päästää irti niistä. Minun ei tarvitse olla hampaat irvessä kiukun vallassa, vaan voin antaa muille asioille tilaa. Tässä vaikeassa hetkessä on myös hyviä hetkiä. Haluan antaa niille myös mahdollisuuden.
Minun suuri oppiläksyni on hyväksyä vaikeat tunteet, päästää niistä irti ja antaa elämän muillekin asioille ja tunteille tila. Minä ansaitsen hyvää myös vastoinkäymisten yhteydessä. Koko elämän skaala on minua varten. Nyt olo on kiitollinen! Tätä minulle näillä vastoinkäymisillä on yritetty opettaa. Ota rakas ota kaikki hyvä vastaan! Sitä on sinulle tarjolla paljon. Kiitos! Minä otan (mutta saatan tarvita siihen apua. Olen valmis opettelemaan) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti