Haluan löytää itsestäni antamisen ilon. Edellisessä elämässä annoin aina toisille, mutta lähtökohtana oli saada toisilta hyväksyntää, jolloin unohdin itseni. Nyt olen keskittynyt aina siihen, mitä itse saan. En halua olla se, joka aina vain antaa. Viimeaikoina olen alkanut tuntenut syyllisyytä omasta käytöksestäni. Haluan vastavuoroisuutta, mutta minulla ei ole siitä kokemusta. En osaa olla vastavuoroinen, koska en kuule, mitä todella haluan. Pelkään kokoajan tilannetta, jossa en ole pitänyt huolta tarpeistani, jolloin olen itsekeskeinen ja keskityn vain omiin tarpeisiini. Asetelma on usein kilpailullinen, mikä ei tunnu hyvältä. Pidän hampain ja kynsin kiinni omista eduista ja tarpeistani, jolloin koen toisen vastustajakseni. Ihmissuhteet kärsivät tällaisesta asetelmasta.
Nämä ajatukset nousivat siitä, miksi väsähdän lasten kanssa. Koen joutuvani antamaan heille jatkuvasti, mutta en saa takaisin mitään. Haluaisin antaa heille vain antamisen ilosta enkä nähdä meitä tai meidän tarpeita aina vastakkain. Kun annan sydämestäni, saan myös itse. Sitä kohti haluan mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti