Minulle avautui uskomuksia, jotka liittyvät isääni. Hänen ja toki myös äitini kauttaan olen oppinut, ettei tarpeillani ole mitään merkitystä. Olen oppinut olemaan muita varten, mikä ei ole minulle uutta. Nyt minulle aukesi erityisesti se, kuinka en ole osannut arvostaa sitä, mitä miehet ovat minulle antaneet. En ole osannut vastaanottaa hyvää. Juuri edellä mainituista syistä kaikki tämä on ollut vaikeaa.
Viime aikoina olen alkanut arvostaa saamaani apua ja tukea heiltä. Tänään itkin niitä kokemuksia, joita olen saanut. Tuntui tärkeältä ja eheyttävältä, että olen saanut näitä kokemuksia. Minäkin ansaitsen sellaisia kokemuksia. Minullakin on oikeus ottaa vastaan ja nauttia asioista miesten kanssa. Tämä oivallus luultavasti helpottaa suhteitani miehiin. En enää ajattele ensimmäisenä, että minulta halutaan jotakin tai minun kuuluu vain antaa heille. Me molemmat voidaan ottaa ja antaa samalla. Aina se ei tietenkään mene tasan, mutta molemmat voivat kokea saavansa toisin kuin aiemmin. Olen aiemmin kokenut vain antavani tai väkisin ottanut. Olen puolustanut oikeuttani saada, mutta en silti ole osannut vastaanottaa hyvää ja antautua kaikelle sille.
Ymmärsin myös, että suhteeni erityisesti poikaani on pitänyt sisällään kiukkua, että taas heille pitäisi antaa tai he ovat ottamassa/vaatimassa/tarvitsemassa minulta jotakin. En ole osannut nauttia suhteestani häneen, koska tällaisia uskomuksia ja taakkoja on ollut taustalla.
Olen ollut tosi kiukkuinen uskomuksista ja se onkin heijastunut miehiin. En ole osannut käsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti