Oman voiman äärelle olen pysähtynyt viimeaikoina usein. Se on tuntunut pelottavalta. Lasten kanssa olen usein voimaton ja turhaudun, kun en jaksa. Yksi päivä päätin, että minä jaksan ja niin minä jaksoin aivan uudella tavalla heidän kanssaan. Ymmärsin, että tätähän minä olen etsinyt: voimaa itsestäni. En vain ollut ymmärtänyt, että pelkoni esti löytämästä sitä. Minä olin ollut itseni tiellä.
Samaa olen pohtinut ihmissuhteissani. Miksi nykyään aina päädyn olemaan heikko ihmisten kanssa? Ennen olin tukemassa ja auttamassa muita, mutta nyt olen liioitellun heikko. Aluksi pidin normaalina, että näytän todellisen itseni. Nyt olen havahtunut siihen, että päädyn aina tietynlaiseen rooliin ihmisten kanssa ja erityisesti läheisten. En oikeasti ole niin heikko ja tarvitseva, mutta en pysty näyttämään omaa voimaani.
Heikkous ja voimattomuus näkyy myös erityisesti kotona. Lapsuudenkodissa oli mielestäni matalat energiat. Liekö olen sieltä sisäistänyt, että tällaista kuuluu olla. Myös yksinollessa olen yleensä voimaton. Tämä kaava toistuu siis erittäin monessa tilanteessa. Nämä ovat rooleja, joita olen oppinut.
Havaittuani tapaani toimia, olen alkanut muuttaa sitä. Kun olen yksin, annan itselleni tilaa tuntea, mitä tunnen, mutta en jää siihen kiinni. Yksinäisyydelle ja tyhjyyden tunteelle on tilansa, mutta sitten annan tilaa muulle. Alan siivota, kuunnella musiikkia tai teen muuta, joka ei vie minua turhaan aallonpohjalle.
Ihmissuhteissa olen alkanut sanoa ääneen roolistani ja siitä, että haluan löytää voiman itsestäni. Haluan oppia pyytämään apua, jolloin minun ei tarvitse olla heikko, jotta saan apua, huomiota tai mitä ikinä tarvitsenkin. Minussa saa olla molemmat puolet, ne saavat näkyä ja hyväksyn ne itsessäni.
Tänään on tuntunut erityisen hyvältä, kun osasin ottaa omaa aikaa, vaikka minulla olisi ollut tarjolla muuta kivaa. Olisin voinut saada paljon kaipaamaani huomiota, mutta ymmärsin, että voin itse antaa itselleni hyvää eikä minun tarvitse sitä hakea ulkoapäin. Voimaannuin kovasti näistä oivalluksista ja teoista. Minä todellakin voin vaikuttaa ja niillä on iso merkitys elämässäni. Näitä olen pelännyt ja siksi muutos on ollut mahdotonta toteuttaa. Nytkin tuntui aluksi vaikealta kuulla näitä tarpeita, mutta lopulta ne tuntuivat hyviltä ja oikeilta. Minä voin oikeasti olla vahva itse, enkä tarvitse muita siihen en edes tukemaan omaan voimaan astumista. Vuhuu!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti