On irtipäästön aika. Huomaan kuinka kaipaan turvaa ja haluaisin jonkun pitävän minusta huolta. Mietin, kuinka selviän tästä ja keneltä haen tukea. Tiedän, että tämä kipu kestää hetken ja sitten elämä taas jatkuu. Kaipuusta saada tukea ja turvaa huolimatta tiedän, että nyt on aika turvautua itseeni. On aika löytää voima itsestäni.
Tällaisissa tilanteissa olen tottunut tukeutumaan toisiin ihmisiin. Olen ollut hyvin hädissäni, jotta olen voinut hakea turvaa toisista ihmisistä. En ole osannut edes ajatella, että voisin olla suht luottavaisin ja rauhallisin mielin kaikesta huolimatta. Voin pysähtyä itseni äärelle ja tuntea kaiken tarvittavan ja olla silti rauhassa. Niin aion nyt tehdä.
Tiedän, että ratkaisu on oikea. On aika antaa mennä sen, joka ei palvele minua. Olen tuntenut sen keveyden, kun olen ajatellut ratkaisuani, joten suunta on oikea. Vaikean tästä tekee se, että joudun pahoittamaan toisen mielen. Minä asetan itseni ykköseksi ja vielä saaden toinen harmistumaan. Se minun on tehtävä, jotta nousen omaan voimaani ja osoitan rakkautta itseäni kohtaan. Sydämeni haluaa tämän ratkaisun.
En ole elämässäni montaa kertaa näyttänyt rakkautta itseäni kohtaan tällä tavalla. Kun olen sen tehnyt, se on tuntunut vaikealta. Olen saanut päälleni toisen pettymyksen, kiukun ja pahan mielen. Aiempien kokemusten perusteella tiedän olleeni oikealla polulla ja voimani kasvoi ratkaisun myötä. Ilman niitä kokemuksia en nyt tähän pystyisi. Tiedän myös voimani kasvavan tästä edelleen ja se lisää rohkeutta mennä vanhemmin kohti omaa polkuani. Sitä haluan, vaikka tuntematon pelottaa. En silti halua luoda tulevaisuutta täynnä pelkoa ja surua, koska se on paljon enemmän täynnä valoa ja iloa. Täynnä omannäköistä elämä; rakkautta ja naurua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti