En ole ottanut moneen viikkoon kunnolla omaa aikaa. Mieli ja keho ovat vaatineet omaa aikaa, mutta en ole kuunnellut viestejä. En ole saanut itsestäni irti, että olisin järjestänyt aikaa. Nyt en voinut enää siirtää omaa rauhaa, kun sain siitä pienen maistiaisen pitkästä aikaa. Ai, ihanaa saada kehon viestejä.
Kehoni viestii nykyään minulle paljon. En enää voi sivuuttaa omia tarpeita niin kuin olen tehnyt. Kehoni on taas viestinyt luopumisen tarpeesta. Päätin pääosin luopua kemikaalimyrkyistä. Tuntui vapauttavat, vaikka samalla pahalta. Haluan antaa tuotteet jollekin, jotta ne eivät menisi roskiin. Ristiriitaista antaa toiselle myrkkyä, jota en itselle kelpuuta. Silti ihanan vapauttavaa huolehtia itsestä. Rahaa palaa, vaikka sitä ei liikaa ole. Tuntuu silti hyvälle, että ostan tarpeesta käsin enkä ilosta tuhlata rahaa tai ostaa hyvää oloa.
Monissa asioissa olen hakenut rajoja. Ihanaa huomata, ettei shoppailu ole "väärin". Olen vain muuttanut tapaa shoppailla. En enää osta hyvinvointia tuhlaamalla mihin vain, vaan tuhlaan hyvinvointiin. Maksan nyt tuotteista enemmän, koska haluan välittää valinnoillani itsestäni ja luonnosta. Minun ei siis tarvitse luopua kaikesta, vaan muuttaa käyttäytymistä. Minun ei tarvitse mennä ääripäähän muutoksissa, vaan löytää minulle sopiva tapa.
En aio siirtyä täysin luomu kosmetiikkaan tai shoppailla vain kirpparilta, vaan minulla on oikeus poiketa näistä. Kirpparit eivät täysin tunnu omilta, joten minun ei tarvitse ostaa sieltä. Minä voin syödä epäterveellistä ruokaa, jos siltä tuntuu. Terveellisyyteen pyrin, mutta herkuista ei tarvitse tehdä kiellettyjä. Uskon saaneeni sisäisen luvan toimia näin, vaikka tasapainoilu jatkuukin. Tärkeintä on, ettei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä valinnoistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti