Yksinäisyys vaivaa

Ajatuksissani on pinnalla ollut taas vaihteeksi yksinäisyys. Meillä oli kylässä hyvät perhetuttumme. Meillä oli kivaa niin kuin aina heidän kanssaan. Kivoista hetkistä huolimatta olin surullinen. Surullinen siksi, että toisia samanveroisia ei ole. Ei lähellekään. Koen voivani olla oma itseni heidän kanssaan. Nauran niin, että vatsa on kipeänä.

Tuntuu vaikealta saada samanlaisia ystäväperheitä. On vaikea tutustua ihmisiin, jossa neljällä ihmisellä synkkä hyvin. Meillä on muitakin perhetuttuja, mutta aina niissä jokin tökkii. Minua esimerkiksi harmittaa kovasti, että hyvän ystäväni mies on itsekäs eikä huomioi muita, kun ollaan jossakin. Miehelläni ja hänellä ei oikein synkkaa. Näemme joskus porukalla, mutta harvemmin.

Yksinäisyys tuntuu piinaavalta. Minun on vaikea tutustua ihmisiin. Mietin mitä he ajattelevat, jos haluan tutustua heihin. Pelkään, että huonot ystävyyssuhteeni ja sosiaaliset taidot paljastuvat. Minun on vaikea myöntää, että minulla on ollut vääränlaisia ihmisiä ympärillä. Ne suhteet eivät ole aitoja ystävyyssuhteita. Nyt joudun luomaan kaiken lähes tyhjästä. 

Nyt on vaikeaa luoda uusia suhteita myös siksi, että en tiedä, mitä haluaisin. Sen tiedän, että haluan avoimuutta, välittämistä, tasa-arvoisuutta, kannustamassa,  molemminpuolista luottamusta,  halua jakaa asioita kanssani, haluan voida olla oma itseni... En halua, että minuun asetetaan suuria toiveita,  en halua kilpailua, en halua "negatiivisten" tunteiden liikaa hallitsevan ystävyyttä, en halua ystävyyteen perustuvan vain yhteen asiaan. Onhan näitä.

Tiedän, että minun pitäisi itse olla avoin ja juuri sellainen kuin toivon ystävyyssuhteeni olevan. En vain täysin ole sellainen, mutta sitä kohden haluan mennä. Siksi toivon ympärilleni sellaista,  jotta voisin oppia. Pitäisi vain jostakin kaivaa rohkeus pyytää ihmisiä kahville tai leikkipuistoon,  jotta suhde voisi kehittyä ystävyydeksi. 

Nyt tekisi kovasti mieli olla yhteydessä ihmisiin, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. En halua sortua siihen yksinäisyyden takia. Yksinäisyyden pitäisi kannustaa minua nyt luomaan uusia suhteita, siihen tämä tunne ohjaa. Pelko haluaa ohjata minua vanhaan ja tuttuun toimintamalliin,  mutta en enää siihen suostu. Mieluummin kärsin yksinäisyydestä.