perjantai 2. tammikuuta 2015

Uni - jouduin ahdistelun kohteeksi

Unimaailmassani on ollut hiljaista viimeaikoina, mutta viime yönä näin unta. Olin lapsuuden maisemissa matkalla koulusta (?) äitini luo. Olin unessa ehkä aikuinen. Vanhempani olivat ainakin eronneet. Vastaan käveli puistossa 4 teiniä ulkoiluttamassa koiria. He kävelivät ohitseni. En etukäteen pelännyt heitä,  mutta kun he olivat käveleet ohitseni, vilkaisin taaksepäin. Olin pelokas siinä vaiheessa. Yksi pojista tuli luokseni. Hän sanoi, että nyt on perjantai ja hän haluaa perjantaijuttuja. Hän kävi käsiksi.  En lämmennyt hänelle. Hän kävi tosi kovakouraiseksi.  Pelkäsin, että hän raiskaisi minut. Selvisin säikähdyksellä. Ajattelin tilanteen jälkeen, että en olisi voinut vastustaa häntä, jos hän olisi halunnut raiskata.

Matkani jatkui pelokkaan äitini luo. Äitini asui samassa talossa, jossa asuimme, kun olin 10. Hän kuitenkin asui yksin.  Muistaakseni äidillä oli jossakin asunnossa parvi. Tässä ei ollut, mutta asuntoon mennessä kiivettiin samanlaisia rappusia kuin parvelle.  Olin edelleen pelokas. Rappusissa auttoi komea ja turvallinen mies. Minulle tuli hyvä olo hänen kanssaan, vaikka meillä ei ollut mitään muuta kontaktia.

Unesta jäi hieman ahdistunut olo. Ensimmäiset ajatukset unesta oli, että suvustani on varmasti joku raiskattu. Sitten pohdin, josko tämä liittyy omaan seksuaalikäyttäytymiseeni. Mies on parin päivän ajan halunnut seksiä ja minä olen torjunut hänet. En ole halunnut, koska miehen läheisyyden tarve näyttäytyy minulle vain seksuaalisena. Eilen käsiteltiin asia josta minulle jäi hyvä olo. Nautin läheisyydestä ja osasin heittäytyä hetkeen. Saatoin unessa siis käsitellä sitä.

Käsittelin omaa pelkoa, kun kieltäydyn seksistä mieheni kanssa. En kestä miehen pahaa oloa,  kun tuotan hänelle pettymyksen kieltäytymällä.  Käyn sisäistä kamppailua omien halujen ja miehen halujen kanssa. Teenkö niin kuin itse haluan ja tuotan miehelle pettymyksen vai miellytänkö miestäni ja tuotan itselleni pettymyksen. Haluan ensimmäistä,  mutta minun on vaikea sietää oloani, kun pahoitan toisen mielen. Täytyy edelleen opetella oman tahdon löytämistä ja sen seuraamista siitäkin huolimatta, että se ei miellytä muita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti