Suru ja ahdistus ovat taas pinnassa. Olen iloinen minun ja mieheni suhteen paranemisesta, mutta perheenä meidän elämä ei toimi. Lähinnä en jaksa miehen asennetta lapsia kohtaan. Välillä toki mietin, että onko suhteemme parantuminen pääosin omien muurien murtumista? Onko minun parempi olla itseni kanssa ja sitä kautta myös mieheni? Onko meidän suhde kuitenkaan muuttunut paremmaksi?
Tulen tosi surulliseksi, kun huomaan, ettei mieheni pysty katsomaan minua silmiin. Hän ei pysty katsomaan juuri ketään. Minua luultavasti parhaiten, mutta pitkiä katsekontakteja ei välillämme ole. En ole hyvä luomaan katsekontaktia, mutta siinä yritän parantaa tapaan. Haluan päästä syvemmälle ihmissuhteissa ja oletan katsekontaktin olevan tärkeässä osassa siinä.
Olen surullinen myös siksi, että mies ei osoita välittävänsä minusta. Hän ei osaa. Toivoisin hänen edes kysyvät, kuinka voin tai miksi minulla on paha mieli. Hän tunnistaa mielialani, joten siitä ei ole kyse. Ei auta vaikka menen hänen eteensä. Hänellä on aina kiire tehdä jotakin muuta.
Mies on kovasti edistynyt asioissa ja haluaa muuttua. Se pitää minua tässä. Silti mietin vaihtoehtoja. Ei asiat voi näin jatkua.
Näin viime yönä unta, että olin esikoisen kanssa matkalla kotiin pyörällä. Ajoimme väärää tietä. Huomasimme virheen ja käännyimme takaisin. Uneni loppui siihen. Näen unen siten, että etsin kotia. Kotini voi olla nykyinen kotini, mutta se voi olla myös muualla. Minulla ei ole varmuutta siitä, missä kotini on. Tunteita en unesta muista. Unessa jäin pohtimaan esikoisen merkitystä unessa. Liittyykö siihen, että minulla ja esikoiselle ei ole/olisi hyvä olla nykyisessä kodissa. Esikoinen saa niskaansa niin paljon turhaa huutoa ja vihaa, että en näe meitä täysin tähän kotiin. En näissä olosuhteissa.
Parasta kaikesta ikävästä huolimatta on, että meidän puheyhteys on parantunut. Olemme päässeet toisiamme koko ajan lähemmäksi. Olemme oppineet ratkomaan riitoja entistä asiallisemmin. Olemme oppineet ymmärtämään toisiamme ja jopa nauranut keskenämme. Ei asiat niin huonosti ole kuin ne ovat olleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti