Elämä pistää minut selkä seinää vasten ja konttaamaan pitkin lattioita. Olen niin nöyrää kuin vain olla ja voi. Minulle ei enää anneta vaihtoehtoja. Enää en voi paeta. Kaikki p**** nostetaan pöydälle ja minut laitetaan niin lujille, että alan olla siinä pisteessä, että polvillani anon armoa. En jaksa enää. En jaksa.
Tällä hetkellä olen oman voimani äärellä. Nyt en voi enää talloa itseäni tai antaa toisten talloa minua. Nyt keho viestii kivulla, että sen on loputtava. Minä olen siihen valmis, mutta mitä se edellyttää? Miten saan tämän kivun loppumaan? Miten h******ssä? En ole aiemmin uskonut kehoni viestejä, joten tähän pisteeseen on tultu. En voi enää pahoinpidellä itseäni.
Keho purki itse tänään jotain jumeja, mutta ei kaikkia. Olen toki iloinen siitä tehdystä työstä ja ylpeä, että olen kyennyt siihen. Nyt vain olen finaalissa ja haluan kaiken tämän loppuvan. En enää voi jatkaa tällaista elämää, valheellista ja itselle haitallista.
Tämä oli lopullinen käännepiste elämässäni. Päästän pelosta irti ja otan oman voimani haltuun. Ärjyn kuin leijona ja rakennan itseni näköisen elämän. En välitä muiden mielipiteistä tai ajatuksista. Kuuntelen itseäni ja toimin sydämestä käsin enkä enää mielistele ketään. Nyt minä olen minä! Hapuillen ja kompuroiden, mutta heikon vahvana eteenpäin.
Seison omilla jaloillani. Olen yksin ja yhteydessä. Pysähdyn tunteideni äärelle ja otan niiden viestit vastaan. En pakene kysymään muilta mielipiteitä tai hae liiaksi tukea. Minä tiedän parhaiten, mikä minulle on parasta. Haluan ihmiset kulkemaan rinnalleni ja olemaan yhteydessä. En täyttämään tarpeitani. Se on koettu eikä se toiminut. Nyt kaipaan ympärilleni rakkaudellisia ihmisiä. Tähän kaikkeen minut on tarkoitettu ja tätä kehoni vaatii minun toteuttavan. Minut piti viedä äärirajoille ennen kuin ymmärsin asian. Lupaan keholleni ottaa opiksi enkä tee tätä toistamiseen. Kiitos tästä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti