Kärsiessäni tällä hetkellä henkisestä ja fyysisestä kivusta, huomaan haluavani jollekin purkaa tilannettani. Kaipaan lohtua ja uskoa, että asiat järjestyvät. Haluaisin soittaa jollekin. Olenhan niin toiminut aiemminkin, mutta se ei ole tuonut sinulle sellaista lohtua, jota tarvitsen. Olen vihastunut siitä, että mikään ei paranna oloani.
Olen aiemmin toiminut sisäisen lapsen toiveista käsin. Olen jäänyt lapsena vaille lohtua ja yritän sitä nyt saada vimmatusti, mutta vaikka saisin sitä, en ole tyytyväinen. Jään helposti valittamaan. Etkö näe kuinka kurjaa minulla on?
Tiedän, että lohdun ja rauhan sanotaan löytyvän itsestä. Siksi en ole nyt soittanut kenellekään. Näinkin on hyvä olla, jos niin voi tässä tilanteessa olla. Silti etsin kuinka löytää rauha itsestäni? Siihen en ole vielä tarttunut muutoin kuin olemalla tunteessa ja kivussa. Se on auttanut. Turha paeta asiaa, jota en voi sulkea pois.
Kaipaan lohdutusta. Mikä toisi minulle lohtua? Olen aiemmin ollut lohtusyöppö, mutta se on jäänyt vähäiselle. Eikä se sitä paitsi ole asian kohtaamista, vaan pakenemaan. Mitä lapsi tarvitsee? Voisiko siitä olla apua? Syliä, kosketusta ja sanoja. Sanoja, että me selvitään yhdessä enkä jätä sinua. Meillä ei ole mitään hätää. Kaikki muuttuu paremmaksi. Näen, että sinua pelottaa. Hienoa, että tunnistat pelon. Saa pelottaa. Se on vain tunne. Tiedät, että olet turvassa. Rakastan sinua yli kaiken. Näitähän minä toivon ihmisiltä, kun haen heiltä lohtua. Testataan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti