Vihan ja kontrollin yhteys

Erään kurjan episodin myötä sain ymmärrystä omaan käytökseeni. Olen pohtinut voimakasta tarvettani kontrolloida asioita. Episodin myötä ymmärsin, että vihaisena minä alan hallita kaikkea. Haluan pitää lankoja käsissä enkä kestä suunnitelmien muutosta. Kaikki vastoinkäymiset nostavat minussa vihaa lisää. Mitä enemmän vihaa sen vaikeampaa on päästää irti ja antaa anteeksi.

Mistä kontrollin tarve tulee vihaisena? Vihani johtuu siitä, että rajani on ylitetty. Jos en käsittele vihaani, haluan hallita tilanteita, jotta minun rajojani ei poljeta uudelleen. En halua, että minuun sattuu lisää, koska pelkään kipua. Lapsuuden kodissani oli paljon vihaa ja siellä kontrolloin itseäni paljon. Se oli keinoni rangaista itseäni ja sopia tiettyyn muottiin. Nyt aikuisena oma vihani tuottaa samanlaista käytöstä, mikä myös voi selittää kontrollin ja vihan yhteyttä.

Tällaiset tilanteet ovat tyypillisiä lasten kanssa, koska heidän ollessa läsnä, en pysty käymään tunteita läpi samalla tavalla kuin yksin. En pysty päästämään tunteesta irti, vaan jään siihen kiinni. Silloin haluan hallita lapsiani.

Opin tästä sen, että olisi hyvä oppia käsittelemään tunteeni, kun ne tunnistan. Otan aikaa vihan käsittelyyn itsekseni tai toisen ihmisen kanssa. Annan anteeksi ja päästän irti. Jos en saa vihaani purettua, sitten on hyvä kiinnittää huomiota omaan toimintaan. Onko kaikkea tarvetta hallita? Missä voin höllentää?