Olen tehnyt päätöksen, että nyt loppuvuotta kohden alan irtaantumaan asioista, jotka eivät palvele enää minua. Tein kahdesta asiasta päätöksen. Toisesta jo sanoin asianomaisille. Toisesta sanoin yhdelle ihmiselle ja tänään minun oli kohdattava asian tiimoilta vielä loput.
Olin varma päätöksestä, mutta kun oli kertomisen hetki. Aloin empiä. Kadotin itseni. Sain niin kauniita sanoja, etten uskaltanut seisoa omilla jaloillani. Kurkkua kuristi. Sitten alettiin puhua uusien ovien avautumista. Se oli siinä. Minun oli aika painaa yksi ovi kiinni ja antaa toisen oven aueta.
Kokemus oli minulle avartava. Minä uskalsin kuunnella itseäni ja tehdä sen mukaiset ratkaisut. Sain konkreettisen ja tietoisen kokemuksen siitä, miten kadotan itseni muiden ihmisten seurassa. Olo oli kurja, kun halusin tehdä omalla tavallani, mutta tuottaisin samalla pettymyksen toisille. Keho reagoi tilanteeseen siten, ettei sekään suoraan paljastanut minulle vastausta omista toiveistani. Ehkä ahdistus kertoi siitä, että en kykene tekemään ratkaisua, jonka sisimmässäni haluan.
Rohkeuteni ansioista koin, että nyt elämässäni tulee jotakin muuttumaan. Tiedän mistä luovuin, mutta en tiedä, mitä saan tilalle. Aavistelen saavani rakkautta. Tein rakkaudenteon itselleni ehkä tämä tuo lisää rakkautta luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti