Sairauden pelko uudesta näkökulmasta

Silmiini osuu jatkuvasti sairauksiin liittyviä asioita. Kuulen niistä kaduilla, kirjan sivuilta osuu silmään sairaalaan tai sairauteen liittyviä asioita jne... Se on pelottanut minua. Ovatko nämä merkkejä sairaudesta minussa? Minun on nyt siihen vaikea uskoa. Mitä enemmän olen asiaa käsitellyt ja siten saanut jonkinlaista rauhaa, ymmärsin viestien olevan kutsu käsitellä asia.

Kehonikin vastasi rentoutena kutsuun käsitellä pelko. Olen tähän asti ymmärtänyt pelkojen taustalla olevan se, että en ole kokenut ansaitsevani hyvää. Siksi sairaudet tuntuvat todellisilta uhilta. Lisäksi lapsuudessa ympärillä oli sairauksia ja koin jääväni niiden kanssa yksin. Kukaan ei huomannut minun turvattomuuttani. Minulla siis nousee sairauksien myötä suuri pelko juuri turvattomuuden vuoksi.

Nyt osasin yhdistää asiat myös suvun perintöön. Suvussa ei ole käsitelty erään ihmisen sairastumista. Eräs ihminen suljettiin ulkopuolelle eikä hän tiennyt läheisen ihmisen sairaudesta oikein mitään. He eivät edes nähneet sairaalajakson aikana juurikaan toisiaan. Tämän on täytynyt herättää pelkoa läheisessäni. Käsittelemättömänä asiana se on siirtynyt eteenpäin. Nyt asiaa tuodaan minulle käsiteltäväksi oikein monesta suunnasta, koska läheiseni ei sitä työtä ole kyennyt tekemään. 

Olo tuntuu rauhallisemmalta kuin aiemmin, kun sain taas uutta näkökulmaa asiaan. Purkua ei vielä ole tapahtunut, mutta oivaltamisen kautta se on tullut mahdolliseksi. Olen valmis päästämään irti pelosta, joka ei ole minun. Se rajoittaa elämääni ja vie siten aivan liikaa energiaa.