Olen alkanut miettiä suhdettani miehiin. Olen kaivannut läheisyyttä, mutta muuten en ole liiemmin eron jälkeen ajatuksia kohdistunut miehiin. Vielä ei ole parisuhteen aika, mutta olisiko mahdollista silti lähestyä miehiä. En ole aiemmin ajatellut, että voisin tapailla miehiä, jos en suhdetta haluan. Miksi en voisi?
Aiemmin ajattelin, että läheisyys ja seksi kuuluvat parisuhteeseen tai sitä harrastetaan lähinnä, jos aidosti on kiinnostunut toisesta ihmisestä ja parisuhde kyseisen ihmisen kanssa on mahdollinen. Olen tässä ajattelussa muokannut kotoa opittuja malleja löysemmiksi. Edellisestä sinkkuudesta on pitkä aika, joten on aika tarkastaa tässäkin asiassa omia ajatuksia. Olenko edelleen samaa mieltä?
Seksuaalisuudessa minulla on paljon työstettävää, mistä olen saanut ajatuksen, että voisinko siihen tarttua nyt sinkkuna. Olisiko se, mitä sydämeni haluaa? Onko aika päästää irti siihen liittyvästä häpeästä ja antaa sille tila parisuhteen ulkopuolella? Erilaiset miehet tarjoavat siihen erilaisia peilejä. Tähän ei parisuhteessa ole mahdollisuus, joten miksi en tekisi sitä nyt, kun en ole suhteessa.
En näe itseäni vapaamman ajattelun seurauksena haalivan paljon miehiä ympärilleni, mutta voisiko joidenkin miesten kanssa muodostua tutkimusmatka seksuaalisuuteeni. Voisin oppia miehiltä läheisyydestä, kosketuksesta ja seksistä. Vaikka en suhdetta nyt halua, ei minun tarvitse pysytellä miehistä kaukana, jos he haluavat osallistua matkaani.
Tuntuu hyvältä, että alan ymmärtää, ettei minun tarvitse pysytellä niissä raameissa, joihin minut on kasvatettu tai joita olen jo muokannut. Uskallan enemmän kuulla itseäni ja muuttaa ajatteluani ja toimintatapoja. En halua olla seksuaalisuuden kanssa niin ahdasmielinen kuin olen ollut, vaan haluan nauttia naiseudesta ja antaa oman seksuaalisuuden päästä vapauteen.
Nyt vain toivoin sellaisia miehiä ympärille, joiden kanssa on seksuaalista kipinää ja jotka ovat valmiita nousemaan laivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti