Olen viettänyt viime kuukaudet paljon itsekseen. Yritin tälle viikonlopulle saada jotakin tekemistä, koska kaipaan ihmisiä ympärille. Monet yritykset kariutuivat, joten olen ollut tahtomattani paljon yksin.
Tiedän, että minun on löydettävä paikkani ihmisten keskeltä. Sellainen paikka, jossa tunnen olevani kotona. Tiedän, että joudun tästä syystä päästämään irti joistakin ihmissuhteista ja sitä olen tehnytkin. Olen miettinyt, mistä saisin omannäköisiä ihmisiä tilalle. Se asia menee nyt omalla painollaan. Se mitä tämä viikonloppu yrittää minulle antaa tähän asiaan liittyen on, käsitellä yksinäisyyden kokemukset ja olla sinut yksinolemisen kanssa. Jos en näitä käy läpi, en saa yhteyttä ihmisiin, koska en ole yhteydessä itseeni.
Tänä viikonloppuna olen kokenut paljon tunteita. Olen ollut monesti lähellä soittaa jollekin, koska en kestä tunteitani yksin. Ymmärsin, etten koskaan pääse tunteiden kanssa sinuiksi, jos en vain kohtaa niitä itse. Päätin kestää ne ja olenkin kestänyt. Pahinta on se, kun en pysähdy niitä kuuntelemaan, vaan pakenen tekemiseen. Toinen vaikea tilanne on purkaa ne. Viikonloppu ei tältä osin ole ollut helppo, koska tunteita on tullut paljon.
Uskaltamalla kuulla sisäiset viestini olen uskaltanut kohdalla itseäni. Olen seisonut omilla jaloillani enkä takertunut toiseen. En ole palannut läheisriippuvuusmoodiin. Olen ylpeä itsestäni. Minusta tulee itsenäinen. Se on saanut minut jaksamaan. En halua enää elää niin kuin ennen.
Yksinoleminen on nostanut tunteita yksinäisyydestä. Sain kehon kautta yhteyden lapsuuteen. Siihen, että minut on jätetty lapsena liian yksin. Keho on nyt ollut kovin jännittynyt, koska tilanne on muistuttanut lapsuuden yksinjäämisen kokemuksia. Nyt minulla ei ole hätää, mutta sisäinen lapseni on hädissään. Se kaipaa muita ihmisiä ympärille, koska minä en ole osannut antaa turvaa. Pakenemalla turvaa se ei ainakaan saa. Kohtaamalla ja siten tunteen vapauttamisella sisäinen lapsi pääsee turvaan.
Täysin en saanut itseäni ja sisäistä lastani vapautettua yksinäisyydestä, mutta astuin askeleen eteenpäin, kun tunnistin kehon viestit yksinjäämisen peloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti