Elämääni on kuvannut "negatiivisten" asioiden äärellä oleminen. Minusta puskee kokoajan vahvemmin ja vahvemmin halu löytää voimani, iloni, onnellisuuteni ja rakkauteni.
Minun ei tarvitse enää elää kärsimyksessä ja uhrina, vaan voin olla tekijä. Voin vaikuttaa asioihin ja ottaa vastuun elämästäni. Minä voin olla onnellisuuteni lähde ja voin ottaa hyvää vastaan. Minä olen arvokas ja ansaitsen kaiken hyvän ilman mitään ehtoja. Minulla on lupa nauttia elämän kauneudesta. Voin tehdä ja ottaa hyvää vastaan vain itseni vuoksi. En näyttääkseni, että kykenen johonkin tai muuten vain esitelläkseni tai näyttääkseni paremmuutta ts. paeta omaa heikkouteni kohtaamista.
Kirjoittaessani tätä tunnustelen, mihin sävyyn kirjoitan tätä. Aiemmin samat asiat ovat tulleet oikeutuksesta ja vihasta, vaillejäämisen tuskasta, mutta nyt nämä tulevat pehmeämmästä lähteestä: lempeydestä, myötätunnosta ja rakkaudesta käsin. Minun ei tarvitse puskea mitään, vaan minä vain hyväksyn asian ja otan vastaan. Tuntuu koskettavalta, että tällainen lempeys ja lämpö ovat alkaneet saada minussa tilaa. Se on merkityksellistä minulle. Asiat voivat tulla helpostikin minulle ja ovat tulleetkin, kun olen toivonut, päästänyt irti toiveesta ja luottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti