Tunnistan kehossani hyvin syvällä olevaa jännitystä. Kuulen myös kiukkua erästä ihmistä kohtaan ja erityisesti hänen onnellisuuttaan kohtaan, joka ei minusta tunnu aidolta. Miksi en voi sallia itselleni hyvää, koska muillakin joilla menee vielä huonommin kuin minulla on sitä? Miksi tuntuu kuin jäätyisin hyvän edessä?
En jaksa enää elää uhrin roolissa ja nähdä elämässä vain vastoinkäymisiä ja negatiivisuuksia. Olisin jo valmis elämään onnellisena. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti