Saatuani etäisyyttä tunteisiin olen alkanut näkemään omaa toimintaa uudessa valossa. Huomaan kuinka olen mm. syönyt omaa ahdistukseen. Nyt vastaavissa tilanteissa olen alkanut kuunnella kehon tarpeita. Monet ruoat ovat jääneet lautaselle, koska vatsa on täynnä tai minun ei tee mieli syödä jotakin. Olen myös jättänyt useat jälkkärit syömättä samaisesta syystä, mitä en aiemmin tehnyt koskaan, vaikka mahani oli ratkeamaisillaan.
Tuntuu hyvältä, etten ahda itseeni kaikkea, mitä mieleni vaatii, vaan osaan kuunnella kehoani. Toisinaan koen pettymystä, etten tarvitse herkkua, jota etukäteen suunnittelin syöväni. Sitten minut täyttää ilo, että toimin itseni parhaaksi. Olen onnellinen, ettei hyvinvointini ja iloisuuteni olekaan kiinni jostakin ruoasta tai muusta yksittäisestä asiasta. Oivalluksesta huolimatta käyn joka kerta sisäistä köydenvetoa vaihtoehdoista. Onneksi monessa tilanteessa päätöksenteko on helpottunut ja kuuntelen todellisia tarpeitani.
Olen kiitollinen, etten enää pyri kaikkea tietoisesti kontrolloimaan, vaan osaan elää tilanteen mukaan. Osaa joustaa, joka on minulle ollut aina vaikeaa. Olen inhonnut ennakoimattomuutta, mutta nyt olen löytänyt uskallusta ja keinoja kohdata myös se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti