Mun sisin huutaa rakkautta. Se huutaa niin lujaa, että en kuule välillä muuta. Mä haluun kotiin!! Kotiin, jossa on rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä. Tiedän olevani matkalla sinne, mutta vielä en ole perillä. Olen saanut maistiaisia siitä, mitä on, kun on välittäviä ihmisiä ympärillä. Sitä kotia mä nyt etsin. Siellä missä mun hyvä on.
Saavuin askel askeleelta lähemmäksi. En kuitenkaan pääse kotiin ilman kipua. Sen olen jo saanut maistaa. Vasta kivun kautta olen kokenut aitoa lämpöä ja rakkautta. En tiedä luonko tulevaa, mutta en usko pääseväni henkiseen kotiini ja rakkauden äärelle, jos en kohtaa vaikeita asioita. Niiden takaa paljastuu rakkaus. Kun kohtaan pelkoni, tilalle jää enää rakkaus.
Eilen tuli sellainen fiilis, että olen taas valmis luopumaan lisää, jotta elämänmuutokseni on mahdollinen. Olen tuskaillut irtipäästämisen kanssa ja edelleenkin se on vaikeaa, mutta nyt tiedän minkä eteen teen töitä.
Tutun kuuloisia ajatuksia. Itsekin olen tuonne menossa, ainakin toivon niin. Yritän kuunnella sydäntäni mahdollisimman paljon tällä matkalla, ehkä se kantaa pahimpien kompastuskivien ylitse.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Sydäntä kuuntelemalla se löytyy. Voimia ja rakkautta elämääsi!
Poista