Olen ollut tässä suhteessa hyvin hankala. Se ei ole ollut tietoinen valinta, vaan nyt olen ymmärtänyt vääristyneen käsitykseni parisuhteesta. Olen pitänyt tiukasti kiinni omasta ja unohtanut me -ajattelun.
Vääristyneen ajattelun vuoksi olen valittanut, kun olen jäänyt vaille. En ole osannut avata, mikä sen takana on ollut. Olisin voinut avata esim., että etäisyys nostaa minussa pelkoa siitä, että mies hylkää minut. Tai miehen valittaessa, minulla nousee riittämättömyyden tunne ja etten kelpaa. Olisin näillä kommenteilla/lähestymistavoilla luultavasti saanut ymmärrystä enemmän. Olisin voinut myös sanoa, että omista kannoista luopuminen pelottaa, koska pelkään kadottavani itseni sitä kautta.
Tämä ei vain ole aiemmin onnistunut, koska en ole tunnistanut tunteita enkä niitä olisi osannut ilmaista. Olen yrittänyt piilottaa omaa heikkouttani, joten aika ei ole ollut kypsä. Nyt ymmärrän, että olen vain halunnut rakkautta ja että minut hyväksytään. Olen vain pelännyt, etten kelpaa. Nämä eivät tietenkään ole näkynyt miehelle päin, koska olen vain valittanut ja ollut haluton ottamaan syytöksiä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti