Halu takertua toisiin ihmisiin vaikeiden tunteiden ollessa läsnä

Sisin huutaa toista ihmistä pelastamaan mut. Haluaisin jakaa mielessä olevat asiat ja tunteet jonkun kanssa. Tuntuu vaikealta olla yksin niiden kanssa. Osa on hyviä ja positiivisia asioita ja osa minulle vaikeampia tunteita.

Sillä ei yleensä ole väliä mistä tunteesta on kyse, kun koen oloni epämiellyttäväksi. Olen huono muutosten kanssa, joten muutos tunteissa tuo minulle epämiellyttävän olon.

Haluisin jakaa toisen ihmisen kanssa edellisen postauksen oivalluksia. Kaipaan tukea muutokseen. Kaipaan joltakin "hyvä tyttö" -kannustuksia. "Olet menossa oikeaan suuntaan!" "Ei ole mitään hätää!" "Olet vahva!" "Selviät hienosti!"

Kaipaan tsemppausten lisäksi ennen kaikkea myötätuntoa sitä minua kohtaan, joka on kohdellut minua huonosti. Haluan saada lohdutusta, ymmärrystä ja rakkautta. "Teit parhaasi niillä eväillä, jotka sinulla oli!" "Se on nyt jäänyt menneisyyten ja uusi sinä on syntymässä! " Haluaisin sylin, jossa voisin vain itkeä ja päästää irti tästä. Antaa itselleni anteeksi.

Tässä välissä minun oli pakko pitää tauko kirjoittamisesta. Ajattelin minulle erästä tärkeää ihmistä ja meidän kohtaamista. Pyysin mielikuvassani häntä halaamaan minua pitkään. Hän vastasi minulle: "Totta kai rakas!" Minä vain itkin. Sain välittämistä, rakkautta ja syliä, missä pystyin antaa kaikkien kipujen tulla ja puhdistua. Sen myötä tuli olo, että en tarvitsekaan nyt ketään tähän. Tarvitsin toista purkamaan tunnetaakan, mutta muuten haluankin olla yksin.

Olen iloinen, että tunteiden kohtaaminen ja purkaminen yksin ei enää ole niin ahdistavaa kuin se on ollut. Ehkäpä pikkuhiljaa liiallinen tarve tukeutua toisiin ihmisiin alkaa jäädä ja ihmissuhteeni alkavat muuttua tasavertaiseksi rinnallakulkemiseksi. Nyt mielellään haen tukea enkä pysty itse antamaan mitään. Odotan läheisiltäni äidin/isän korviketta. Sellaista, joka ehdoitta antaa tarvitsemani eikä vaadi mitään takaisin. Sitä en halua, koska lohtu on yleensä löydettävä itsestä. En voi olla itsenäinen, jos en osaa seisoa omilla jaloillani. Toki tarvitsen myös muita ihmisiä, mutta on osattava lohduttaa myös itseä ja sitä minä nyt opettelen.