maanantai 2. lokakuuta 2017

Isoja kasvuhyppäyksiä viimeisen kuukauden ajalta

Edelleenkään ajat eivät ole olleet minulle helppoja, mutta olen saanut paljon hyvää. Turhautumista on ollut, koska kaipaan läpimurtoa asioissa. En tiedä tuleeko sitä koskaan vai muuttuvatko asiat pala palalta.

Isoin muutos viimeisen kuukauden ajalta on suhde lapsiini. Minun pinnani on kasvanut hurjasti ja olen paljon tietoisempi asioista kuin aiemmin. Näen asioiden taakse. Mikä sitten on minkäkin seurausta, mutta rakkaus lapsiani kohtaan on kasvanut kiitettävästi. Siitä olen kiitollinen. Minulla on voimaa ja sitä kautta kiinnostusta tehdä lasten elämästä niin hyvää kuin vain mahdollista. Tätä olen toivonut. Samalla hahmotan vaativuuteni äitinä itseäni kohtaan ja ymmärrän lasten käytöksen olevan monesti normaalia, mutta omat tunteet estävät näkemästä sitä.

Viimeinen kuukausi on opettanut minua myös näkemään omat kompastuskiveni ja mitkä tekijät vaikuttavat mihinkin. Tämä on erityisen olennainen asia oman hyvinvointini kannalta. Pystyn taas entistä paremmin arvioimaan, mikä on minulle parhaaksi. Kuulen entistä vahvemmin, mikä on minulle hyväksi.

Olen opetellut ottamaan apua vastaan. Tämä teema on noussut monesta eri näkökulmasta ja eri tilanteissa. Sitä kaipaan ja huomaan, että apua on alkanut ilmaantua. Minun on vain osattava kuulla, taevitsenko sitä ja ottaa se tarvittaessa avosylin vastaan. Tätä tietoista työskentelyä olen tehnyt ja edistys on ollut nähtävillä.

Olen myös tunnetyöskentelyssäni mennyt eteenpäin. Huomaan unieni kautta tunteiden ilmenevän siellä, mutta arjessa ne eivät näy niin voimakkaasti. Luultavasti tästä syystä kehoni oireilee. Turvattomuus on lieventynyt, mutta se silti estää tunteiden vapaan liikkumisen kehossani.

Muutokset ovat oikeasti isoja ja tärkeitä, mutta jostakin syystä haluan vähätellä niitä. Ehkä siksi, että en huomaa isoista muutoksista huolimatta fyysisen oloni paranemista merkittävästi ja se olisi minulle tärkeää. Koen silti olevani oikealla polulla. Haluan rakkauden näkyvän elämässäni ja oman ja lasten hyvinvoinnin olevan tärkeitä lapsille. Niissä olen mennyt eteenpäin. Myös tunneasiat ovat minulle tärkeitä. Ehkäpä pelkoon liittyvät unet yrittävät auttaa minua kohtaamaan ne todelliset tunteet niiden takana. Myönnän silti, että en osaa olla kovin kiitollinen tästä hypystä. Haluaisin vain antaa tunteiden soljua. Onneksi kaikki nämä pienetkin asiat vievät eteenpäin, joten kohta koen olevani niin turvassa, että tunteet saavat tulla ja mennä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti