Odotukseni exää kohtaan ovat todellisuudessa täyttymättömiä toiveita äidiltäni. Äiti ei voi niitä enää täyttää eikä kukaan muukaan ulkopuolinen, vain minä voin. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että joudun kohtaamaan yksin asiat ja antamaan itselleni tarvitsemani. Nyt on aika käsitellä se, että täällä lopulta ollaan yksin, mutta ei välttämättä yksinäisiä. Yksin oleminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi muita ihmisiä, vaan lopulta kaikki löytyy sisältä eikä muista tai muilta.
Olen odottanut paljon muilta ihmisiltä ja saanut usein pettyä. Eivät he pysty tarpeitani täyttämään eikä heidän kuulukaan, vaan minun tehtäväni on taasen kuoria tätä sipulia. Tämä satuttaa siksi, että kaipaan yhteyteen ja saankin huomata, että muut eivät ole minua varten. Tiedän, että minusta revitään riippuvuutta pois ja nostetaan omille jaloille. Vasta sitä kautta aito yhteys mahdollistuu.
Tätä sipulia kuoriessa ymmärrän myös sen, että odotan äidiltäni paljon. Aiemmin käytin menneisyyttä hyväkseni oikeuttaakseni nyt asioita. Olen tietämättäni yrittänyt kaataa menneisyyden kuormaa äidilleni, vaikka se ei hänelle kuulu. Hän olisi voinut hoitaa äitiytensä minun näkökulmasta paremmin, mutta mennyt on mennyttä. Hänet on tehnyt oman osuutensa äitiydestä.
Oivallusten myötä haluan päästää väärät sidokset irti äidin ja minun väliltä sekä exän ja minun. Odotukset toisilta ihmisiltä ovat yleensä täyttymättömiä toiveita menneisyydestä. Mitä avoimin mielin voin suhtautua muihin sitä vapaampi olen menneisyydestä.
Odotuksista voin oppia sen, että jos minä kaipaan jotakin, sen pystyn täyttämään vain minä. Minun tehtäväni on kantaa vastuu itsestäni ja tarpeistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti