En halua enää taistella tätä tunnetta vastaan, etten enää jaksa. Mä en jaksa paeta asioita enää, mä en jaksa. Olen väsynyt pakenemaan asioita päähäni, koska se vie minulta liikaa voimia. Olen kyllästynyt olemaan peloissani ja turvaton. Mä en vaan halua sitä enää. MÄ HALUAN TURVAN!
Pyöritän ajatuskehää päässäni, koska en uskalla vain olla ja tuntea. En vain osaa olla enkä osaa muuttaa tilannetta. Minua vituttaa suunnattomasti tämä kaikki. Minussa on valtavaa raivoa, koska tilanne on kestämätön. Haluan tuntea ja antaa tunteiden virrata läpi enkä paeta ja juuttua niihin. Mä olen valmis, mä oikeasti olen valmis. Nyt ollaan ylitetty mun kipupiste. Pliis, missä muutos on?
Samalla pintaan nousee ajatus/tunne, että tämä on heikkoutta, kun en jaksa. Onneksi tiedän tehneeni kaikkeni ennen kuin "luovutan " eli tiedän missä mennään. En usko tämän olevan heikkoutta ja vaikka se olisi, en välitä. Nyt vain haluan muutoksen ja ennen kaikkea turva. Ihan sama, mitä muut ajattelevat tai onko tämä heikkoutta. Olen valmis olemaan heikko, jos se sitä on, kunhan olen vapaa näistä tunteista ja ajatuksista. Haluan TURVAN!
Olen ollut turvaton jo pidempään. Turvattomuutta on nostanut vaikeat tilanteet elämässäni. Olen ollut itselle rehellisenä olemisen äärellä ja hylkäämisen pelon, mitkä kuluttavat minua. Ihan sama, vaikka joku hylkää minut. En halua enkä jaksa välittää siitä, kunhan saan olla minä. Elämä olen valmis tähän, kuuletko minua. OLEN VALMIS! Mä en jaksa enää.
Olen valmis päästämään kiukkuni valoilleen ja irtaantumaan muista terveellä tavalla. Haluan kuulla itseäni ja elää omaa elämääni. Olen valmis ottamaan riskin tulla hylätyksi, olemaan heikko ja kaikkeen siihen, mitä tämä prosessi vaatii. Olen taistellut tätä vastaan jo pitkään, mutta en enää. Kaipaan nyt vahvaa ohjausta tähän, koska en osaa muuten. Olen valmis nöyrtymään, pyytämään anteeksi ja päästämään irti. Nyt on tämän aika!!! Kiitos, kiitos, Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti