Itken ja suren, etten lapsena saanut huomiota ja rakkautta. Minut jätettiin niin yksin. Kukaan ei nähnyt kipuani ja sitä, että tarvitsin rinnalla kulkijaa, syliä, kosketusta ja läheisyyttä. Kipulen, etten ole osannut sitä aikuisena pyytää. Jäin yksin exänkin kanssa. Sisimpäni huutaa tulla nähdyksi etenkin kaikki se kipu, joka sisälläni on.
Haluan rakkautta, yhteyttä ja tulla nähdyksi. Voin näitä toki antaa itse itselleni tiettyyn rajaan asti, mutta tällä hetkellä kaipaan syliä, kosketusta ja läheisyyttä. Sitä että toinen on vierelläni ja rakastaa minua. Kaipaan jotakin konkreettista. Tunnetta siitä, että en ole yksin. Kaipaan jotakin suurempaa, jota en voi yksin luoda. Haluan, että minua pidetään hyvänä. Kaipaan miestä.
Olen tallustanut elämääni nyt riittävästi yksin. Haluan opetella elämää toisen kanssa. Vielä en parisuhdetta halua, mutta opetella olemaan uudella tavalla toisen lähellä avoimena ja haavoittuvaisena. Koen olevani valmis tutustumaan lähemmin miehiin. Opettelemaan löytämään rajani, haluni ja tarpeeni. Haluan oppia antamaan toiselle, rakastamaan ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Toive on heitetty ilmaan. Jos on sen aika, se tulee kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti