Monta asiaa työn alla. Aiemmin kirjoitin siitä, kuinka minun on ollut vaikea sallia hyvää exälle. Sama pätee itseeni ja äitiini, ja oikeastaan kaikkiin läheisiini. Nyt minua ihan oksettaa, kun haluaisin itkeä tämän itkun pois. Haluaisin sallia hyvän kaikille läheisilleni. Samalla haluan tuntea sen tuskan, jonka koen heidän tilanteesta. Sen jälkeen päästäisiin irti. Minun tehtävänäni ei ole elää heidän elämäänsä, joten siihen en aio puuttua. Haluaisin vain kohdata tunteeni ja antaa niiden valua sitten pois.
Haluan lopettaa valittamisen ja yritykseni syyllistää heitä siitä, että elämäni on tälläistä kuin se on. Muut eivät siitä ole enää vastuussa, vaan kannan siitä itse vastuun. Ottamalla vastuun itselleni, voin asioita muuttaa. Muotoin en siinä onnistu. Valittaminen pitää minua kiinni menneessä.
Minä en ole muut eikä muut ole minä, joten kenenkään onnellisuus ei riipu toisesta ihmisestä. Jonkun onnellisuus ei myöskään ole toiselta pois, joten sitä on turha yrittää ottaa toiselta pois.
Haluan tämän muutoksen, koska haluan lisää hyvää elämää. Jos en salli sitä toisille, en salli sitä myöskään itselleni. Minä ansaitsen onnellisuuden ja kaiken hyvä. Haluan katkaista turhat sidokset ihmisiin tässä asiassa. Vastaan itsestäni ja onnellisuudesta. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti