lauantai 4. marraskuuta 2017

Elämä kantaa myös minua muutoksen keskellä

Minua kuvaa vahvasti halu kontrolloida ja vaikeus päästää asioista irti. Edelleenkin nämä kuvaavat minua vahvasti, mutta jotakin tapahtuu kokoajan. Huomaan, että oppiessani elämään elämää uudella tavalla, uusi ja muutos on alkanut jopa kutsua minua uudella tavalla.

Alan nähdä vahvemmin sen, kuinka muutokset ovat hyviä asioita, vaikka luopuminen tuntuu usein vaikealta. Tällä hetkellä luopuminen vanhasta näyttää kauneutensa minulle siten, että olen saamassa jotakin sellaista elämääni, jota olen kaivannut. 

Muutosten välttely on ollut elämäni yksi strategioistani, mutta sen on aika väistyä. Elämässäni on taas väistämätön muutos tulossa. Yritin sitä paeta ja siirtää vastuuta muualle, kunnes tajusin, että tämän muutoksen myötä minä taas seison enemmän ja enemmän omilla jaloillani. Haluan seisoa omilla jaloillani niin paljon kuin se on mahdollista. En halua riippuvuusmielessä tarvita muita ihmisiä ja siihen tämä muutos kutsuu minua.

Se kutsuu myös luottamaan, että vaikka tuntuisi, että jään tyhjän päälle, näin ei ole. Elämä ei tässä tapauksessa voi antaa minulle hyvää ennen kuin päästän irti vanhasta ja luotan. Nyt sen aion tehdä. Odotan kärsivällisesti ja luotan asioiden järjestyvän, koska ne järjestyvät.

Tuntuu hyvältä, että voin luottaa elämän kantavan eikä minun tarvitse stressata ja huolehtia asioista. Elämä kantaa myös minua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti