Meillä on ollut exän kanssa omat hankaluutemme. Minun on ollut vaikea antaa exälle hyvää ja toivoa hänen elämäänsä hyvää. Olen pitänyt kiinni asioista, jotka eivät ole kummankaan edun mukaista. Taustalla on ollut pelko, että hän on onnellinen, mutta minä en sitten olisikaan. Exä myös peilaa minulle äitisuhdetta. Minun on vaikea hänelle antaa hyvää, vaikka samalla suren, että hänen elämänsä voisi olla monessakin mielessä parempi, jos hän vain sen sallisi itselleen.
En ole nähnyt omaa käytöstäni. Olen vain ajatellut, että pidän kiinni siitä hyvästä, joka minulle kuuluu. Nyt päätin antautua ja antaa pelon tulla vastaan. Ex ansaitsee aidon onnen, vaikka minä en olisi onnellinen. Kohdatessani tätä asiaa minussa on noussut pintaan herkkyys. Näen nyt sitä kauneutta, jota hänessä on. Kohtaan sitä kipua, mitä olenkaan menettänyt ja mitä kipua lapset käyvät läpi. Käyn läpi myös sitä kipua, miten en ole osannut tarjota lapsilleni sitä rakkautta, jonka olisi halunnut heille antaa.
Elämässäni on nyt herkkä vaihe. Tiedän tämän vaiheen olevan tarpeellinen ja tiedän sen auttavan minun näkemään kaikkialla hyvää. Sitä olen kaivannut, että voisin elää hyvässä, kauneudessa ja rakkaudessa. Sen aika näyttäisi astuvan elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti