Näen päivä päivältä enemmän omaa joustamattomuuttani ja sitä kuinka jään asioihin kiinni. Tietoisuuteeni tulee myös asioita, jotka kiellän itseltäni. Se tekee minut surulliseksi.
Olin exän kanssa tekemisissä. Hän oli tietystä asiasta aiemmin sanonut minulle, ettei hän toimi tietyllä tavalla. Se kuulosti minusta erikoiselta. Nyt hän kuitenkin itse toimi vastoin omia sanojaan. Se kismitti. Olisin halunnut asiasta sanoa, koska minusta se tuntui epäreilulta. Jäin tähän asiaan kiinni. Havahduin, että tämä on minulle tyypillistä. En anna asian vain olla tai tee sille jotakin, vaan pyöritän asiaa päässäni. Samalla se jää vaikuttamaan minuun. Etenkin sellaiset asiat, jotka koen epäreiluna.
Sama juttu tapahtuu, kun menen jonnekin tai teen jotakin. Pyörin omissa ajatuksissani, kun voisin todeta asian ja päästää irti. Voisin sitten keskittyä olemaan hetkessä. Eteenpäin olen mennyt. Aiemmin pyöritin melko pakonomaisesti asioita päässä. Nyt sentään välillä on tilaa muullekin.
Tyypillistä on myös se, että kirjoittelen tänne tai surffaan netissä, vaikka tiedän, että on aika siirtyä eteenpäin. Siirtymät, muutokset ja irtipäästämiset ovat minulle vaikeita. Nyt en haluaisi siirtyä seuraavaan asiaan, mutta tiedän, että nyt on sen aika. On aika lähteä luontoon. Haluan kuulla itseäni ja toimia sen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti