Turvattomuus teema on vahvasti elämässäni. Olen aina ollut turvaton, mutta ero toi mahdollisuuden käsitellä sitä. Sen myötä elämässä on lähes kaikki muuttunut ja siksi olen joutunut kohtaamaan turvattomuutta usein. Toisinaan se on vähäisempää ja toisinaan akuuttia ja vahvasti läsnä.
Olen aiemmin yrittänyt etsiä turvaa ulkoapäin ja ennen kaikkea muista ihmisistä. Olen takertunut heihin kiinni ja pyytänyt aina apua. Nyt seison paremmin omilla jaloillani. Turvaa toisinaan etsin vieläkin ulkoapäin. Yritän saada apuja purkaa turvattomuus.
Tiedän, etten löydä turvaa muualta kuin itsestäni. Yritän vain löytää keinoja millä saisin kohdattua turvattomuuden tunteeni ja löydettyä turva itsestäni.
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että olisi vain pysähdytään tunteen äärelle ja annettava se tulla ja olla. Hyväksyä, että olen turvaton ja peloissani. Sitä teenkin, mutta miksi tämä ei helpota? Miksi kärsin edelleenkin unettomuudesta ja fyysisistä oireista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti