Hih, olen aivan fiiliksissä!!! Ihailen vahvoja ihmisiä, jotka ovat määrätietoisia ja oman polun tallaaja. Minä haluan itsekin olla sellainen, mutta tässäkin asiassa uskomukseni ovat olleet tiellä. En saa olla vahva, näkyvä, vahva, omilla mielipiteillä varustettu. Minun on pitänyt sopia tiettyyn muottiin eikä ne sovi siihen. Vanhempani eivät olisi kestäneet, jos olisin ollut kaikkea tuota. He näkevät minut sellaisena, mutta en sitä ole. Olen ollut boxissa suojelemassa heitä romahduksilta.
Vanhemmilleni on ollut kova pala, etten ole seurannut heitä tietyissä asioissa. He eivät ole kannustaneet minua, vaan omalla tavalla yrittäneet pitää minua heille mieluisassa muotissa. Minun on ollut vaikea tuottaa heille pettymystä ja siksi vahvuus, mielipiteeni ja oman valon näyttäminen ei ole ollut mahdollista. Vanhempani ovat ottaneet loukkauksena tai isona kyseenalaistuksena, jos olen mennyt omia teitä. Kyse ei ole siitä, että toinen asia, mielipide, ratkaisu... olisi parempi kuin toinen, vaan meille sopii eri asiat. Ymmärrän vanhempiani siinä mielessä, että olen itsekin kokenut samoin omien lasteni kanssa.
Nyt on muutoksen aika. Olen valmis menemään omia polkujani entistä vahvemmin. Minä saan olla vahva, näkyvä, kuuluva, omantienkulkija, mielipiteitä täynnä oleva nainen. Nyt on isojen muutosten aika. Minun on aika loistaa ja näyttää mikä valo minussa on, koska se on vahva ja minulla on paljon annettavaa!!!! Enää en suostu olemaan laatikossa. Se ei ole minua varten. Miten olenkaan täynnä kiitollisuutta näistä isoista asioista, jotka aukeavat nyt! Huikeaa! Elämä on ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti