Kirjoitin joskus itselleni muistiin erilaisuudesta, mutta enpä muista kirjoitinko siitä sen enempää. Kirjoitin tai en niin nyt kirjoitan uudestaan.
Olen aina ollut turvallisuushakuinen ja halunnut asioiden pysyvän samalaisena. Ympärilleni on alkanut tulla erilaisia ihmisiä. Huomaan, kuinka minun pelottaa kohdata heitä omana itseäni ilman minkäänlaista roolia. Pelkään sitä, että en kelpaa tällaisena, olemmehan me erilaisia.
Sitten on toinen ulottuvuus. Pelkään erilaisuutta, koska joudun sitä kautta miettimään omia valintoja ja mahdollisesti muuttamaan asioita. Olen huono päästämään irti, joten en haluaisi joutua kohtaamaan sitä, että jokin on aikansa elänyt ja on aika siirtyä eteenpäin.
Kaikki tämähän perustuu turvattomuuteen. Jos minulla olisi perusturvallisuutta, olisi minun helpompi lähteä kohti tuntematonta. Voisin olla innoissani pelon sijaan. Turvattomuus kuluttaa minua erityisen paljon, joten haluan löytää itsestäni turvan. Jatkan aiheen käsittelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti