Kehoni saa tuottaa minulle mielihyvää

Minulle ei ole lapsena laitettu rajoja useinkaan, vaan olen itse ne vanhempiani seuraamalla tulkinnut. Niitä en ylittänyt. Heti kun vanhempani alkoivat osoittaa vähänkään vihaa, tiesin rajan olevan siinä. Minua ei yleensä rangaistu eikä teoilla ollut seuraamuksia, koska en mennyt rajojen yli. Minä opin rankaisemaan itseäni, jos toimin väärin eikä vanhemmat siitä edes tienneet. Kohdistin rankaisuni ja vihani kehooni. Tästä olen mitä luultavimmin sisäistänyt kehoni olevan viholliseni, vaikka todellisuudessa se olisi minun henkireikäni väline. Liikkuminen on minulle tärkeää, vaikka olenkin siitä ilon kadottanut.

Nyt oivalsin, etten anna kehon tuottaa minulle mitään hyvää. En saa saada mielihyvää kehon kautta. Koski se sitten ihan perusjuttuja, kuten syömistä, seksiä tai mitään muutakaan. Stressaantuneena jätän melko ensimmäisenä kehoon liittyvät asiat vähäisellä huomiolle. Tähän kaipaan muutosta. Kehoni saa tuottaa minulle mielihyvää. Saan olla läsnä kehossani ja kehollani on oikeus olla terve.