Kiukku ja ärtymys

Minulla on matala ärtymiskynnys ja kiukustun helposti. Olen aiemmin laittanut näitä osin vihan piikkiin, mutta osa kuuluisi kiukkukategoriaan. Ajatukset ajatuivat näihin ajatuksiin monen mutkan kautta.

Näin yhtenä yönä unta. Olin lääkärissä näyttämässä vasenta jalkapohjaani, jossa oli parin sentin haava, joka ei millään meinannut parantua. Unessa ei tapahtunut sen enempää. Mietin, mitä uni mahdollisesti tarkoittaa minulle. Haava kertoi mielestäni siitä, että joku asia ei parannu millään. Mikä tämä asia on?

Katsoin Kehosi salattu kieli -kirjasta, mitä siellä sanotaan jalasta, etenkin vasemmasta.

Irtautuminen omista tarpeista. Liian runsas keskittyminen ulkopuoliseen maailmaan ja muiden auttamiseen. Tiellä esteitä, jotka johtavat siihen, että asiat eivät suju haluamallasi tavalla. Menneisyyden kipeiden taakkojen tai vaikeiden ihmissuhteiden kantaminen mukana. Epätasapaino antamisen ja saamisen välillä.

Yleisesti tunnistan itseni tuosta tekstistä, mutta en näe tässä hetkessä tekstin kuvaavan minua enempää kuin aiemmin. Olen toki miettinyt erästä asiaa, jossa auttaisin toista, mutta hyötyisin siitä itsekin. Tässä yhteydessä olen miettinyt, mihin päätökseni perustuu. Uskoisin molempien painavan tosi paljon päätöksenteossani, mutta en näe siinä mitään väärää. En ole vain itsekäs tai epäitsekäs. Tätä pitää vielä pohtia muissa yhteyksissä.

Menneisyyden taakkoihin takerruin. Minun hartiani ovat usein kasassa ja ryhtini on huono. Koen kantavani taakkaa. Tästä ajatus johti kiukkuun ja ärtymykseen. Kiukustun miehelleni siitä, ettei hän minua huomioi. En koe saavani tukea. Näen isässäni samaa. Hän ei antanut minulle huomiota ja rakkautta. Tämä on merkittävä taakka minulle, koska se purkautuu väärin eli kiukkuna ja ärtymyksenä.

Kiukustun herkäsi miehelleni, kun hän ei auta ja tue minua. En osaa päästää tästä kiukusta irti. En tiedä kuinka pääsisin eteenpäin. Antamalla isälleni anteeksi? Voisi olla. Kiukku ja ärtymys isääni kohtaan antaa minulle jonkinlaista lohtua ja tyydytystä, minkä uskon olevan taustallani luopumisen vaikeudelle. Se, että olen isälleni kiukkuinen, hän kärsii niin kuin minä olen joutunut kärsimään. Jos uskaltaisin kohdata nämä asiat, kokisin syyllisyyttä teoistani ja surua isäni kärsimyksestä. En halua kohdata näitä, jotta minä en taas kärsisi.

Miksi haluan tällaista lohtua ja tyydytystä, kun voisin saada paremman olon luopumalla kiukusta? En halua kohdata totuutta, että isäni on kohdellut minua huonosti. Isäkin, jonka pitäisi rakastaa lastaan, ei antanut minulle sitä, mikä minulle kuului. Totuuden kohtaaminen aiheuttaa paljon kipua. Tuntuu pahalta, etten saanut lapsuudesta mallia, kuinka rakastetaan toista ja välitetään toisesta. En oppinut rakastamaan itseäni. En ole koskaan saanut tuntea olevani rakastettu. Tiedän nämä asiat, mutta näiden asioiden myöntäminen itselleni on vaikeaa.

Kiukkuni purkautuu usein silloin, kun kaipaisin tukea. En jaksaisi sitä aina pyytää. Pitäisi, mutta mielestäni välillä pitäisi saada tuntea olevansa tärkeä ilman sanomista. Ehkä pyytäminen ei olisi niin vaikeaa, jos mies antaisi huomiota pyytämättä. Isäni oli lapsuudessani samalainen. Kiukku ja ärtymys on todennäköisin peräisin lapsuudessa tapahtuneista käsittelemättömistä asioista.

Okei, jollakin tasolla äsken kohtasin kiukkuni taustat. Miten minun pitäisi nyt jatkaa? Kaipa pitäisi jollakin tavalla antaa isälleni anteeksi. Hyväksyä, etten saanut sellaista lapsuutta kuin olisit halunnut. Sille ei voi enää mitään. Jos en pysty kohtaamaan tätä asiaa, siirrän samat ongelmat lapsilleni. Se motivoi käsittelemään asioita, en halua siirtää näitä eteenpäin. Silti koen nyt avuttomuutta. Jätän asian hautumaan, josko aivot työstäisivät asiaa ja ratkaisu löytyisi ajan kanssa.