Viimeaikoina elämä on ollut vuoristoajelua, mutta silti minun ei ole tullut paljon pohdittua asioita. Itkuherkkyys on ollut voimakkaasti läsnä. Olen väsähtänyt helposti. Elämässä on samalla ollut paljon hyvää. Olen nauttinut mieheltäni saamasta huomiosta. Olemme löytäneet toisistamme uusia ulottuvuuksia. Tämä ristiriita on voinut olla väsymyksen takana enkä ole jaksanut pohtia asioita. Elämä on muutenkin aika hektistä, joten muut asiat ovat vieneet pohdinnoilta ajan.
Nyt olisi hyvä aika pohtia hyviä asioita elämässäni, koska mitään uutta ei tällä hetkellä ole työn alla.
Olen miettinyt ihmissuhteitani paljon, etenkin vaikeita ystävyyssuhteitani. Mietin kuinka jatkaisin näiden ihmisten kanssa. Etäisyyttä olen ajatellut ottaa ja niin teenkin. Silti tuntui, että asia ei ole loppuunkäsitelty. Nyt käsitin, että minun pitää löytää hyvä olo ihmissuhteista. Se ei tarkoita sitä, että en voisi joidenkin ihmisten kanssa olla tekemisissä. Toki säätelen sitä, kuinka paljon heitä näen. Se mitä olen etsinyt on se, että minä saan ja voin asettaa rajat ystävyyssuhteissa. Minun ei tarvitse tehdä mitään syyllisyydestä. Minulla on tällaisissa asioissa enemmän valtaa kuin olen tajunnutkaan. Tällä oivalluksella koen itseni itsenäisemmäksi ja vapaammaksi. Sain lisää uskoa tehdä valintoja oman mielen mukaan. Valintani voivat pahoittaa jonkun mielen, mutta en voi ajatella vain muita.
Edellistä asiaa pohtiessani tajusin, että äitini on aiemmin toiminut muiden edun mukaan. Hän on elänyt elämäänsä muille. Nyt hän yrittää elää sitä itselleen. Hänelle tulee pahoja ristiriitoja, jos osoitamme hänelle toiveemme. Äitini ei ole selkeästikään löytänyt asiassa keskitietä. Minäkin sitä etsin, mutta olen tässä mielestäni lähes maalissa. Minulta toisinaan puuttuu usko toteuttaa ajatukseni. Sen kun saisin, niin luulen ratkaisujen tekemisen olevan suht helppoa. Silloin voin elää ratkaisujeni kanssa menettämättä yöunia.
Mieheen liittyen olen oivaltanut, että pystyn neutraalisti sanomaan hänelle, että hänen on turha huutaa minulle ja puhua vihaisesti. Minulla ei ole siinä tunnelatausta, jota aiemmin oli. Muutos johtuu siitä, että alan kunnioittaa itseäni enemmän. En hyväksy, että ihmiset saavat kohdella minua miten sattuu. Minä saan asettaa rajat ihmisten kanssa, myös parisuhteessa. En tunne häpeää, katkeruutta, surua tai muita negatiivisia tunteita, jos minulle huudetaan tai puhutaan vihaisesti. Ne eivät herätä minussa arvostuksen puutteen tunteita itseäni kohtaan. Aiemmin koin, että kukaan ei minua arvosta. Minulle huutaminen ja vihaisesti puhuminen nostivat arvostuksen puutteen tunteet pintaa. Nyt tilanne ei enää nosta. En tarvitse toisten hyväksyntää, vaan itseni hyväksyntää. Muutos osoittaa, että arvostan itseäni aiempaa enemmän. Minua ei kohdella huonosti ja siitä pidän huolen.
Voi olla, että nämä muutokset itsessäni, ovat vähentäneet joissakin asioissa kitkaa minun ja mieheni väliltä. Toisinaan meillä on ollut turhaa kilpailua. Kun emme enää kilpaile niin paljon, niin minun on ollut helpompi suhtautua mieheeni aiempaa lempeämmin. Olen pystynyt avautumaan hänelle ja olemaan entistä enemmän oma itseni. Minun ei ole tarvinnut kaikkea pitää sisälläni.
Elämässä on nyt paljon hyviä asioita. Erityisesti suhteeni mieheeni ja lapsiini on parantunut. Huomasin myös yksi päivä, että olen alkanut sietämään stressiäkin paljon paremmin. Etenkin kun mies stressaantuu, niin minä pystyn toimimaan entistä paremmin. Otan silloin vastuuta, olen hyvin toimintakykyinen. Aiemmin olen jäätynyt pakoilleni ja odottanut asioiden tapahtuvan. Olen ylpeä itsestäni ja huomaan tulevani iloiseksi, kun ylitän itseni.
Uskon näiden pohdintojen olleen syynä positiivisille muutoksille. Vaikea sanoa mikä konkreettisesti sen on aiheuttanut. Todennäköisesti pikkuhiljaa tapahtuvat muutokset ja niitä seuraava positiivinen kierre. Fiilis on upea, kun huomaan kasvaneeni henkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti