Rajojen vetäminen on ollut minulle aina vaikeaa. En lapsuudessani oppinut sitä, koska en saanut siihen mallia. Vanhemmat toki vetivät lapsilleen rajoja, mutta eivät omissa asioissa sitä tehneet. Äitini teki aina muiden mielen mukaan. Kotona asioista ei neuvoteltu, vaan isä saneli asioiden kulun.
Me lapset emme koskaan saaneet päättää asioita tai meidän mielipiteitä ei kysytty. Meidän arvostelulykyyn ei luotettu. En siis oppinut tunnistamaan omia tarpeitani ja halujani.
Nämä ovat mielestäni perustana rajojen luomisessa. Pitää tietää mitä haluaa, tarvitsee ja ansaitsee, jotta voi vaatia asioita muilta ja asettaa rajoja.
Olen huomannut, että olen kotona alkanut asettaa rajoja. Olen sanonut miehelleni, ettei minulle huudeta tai puhuta vihaisesti. Voimme keskustella asioista, kun ollaan asiallisella linjalla. Toki itsekin sorrun puhumaan epäasiallisesti, mutta yritän päästä tästä piirteestä pois.
En nyt osaa sanoa muita esimerkkejä, joissa asetan rajoja, mutta niitä on. Olen alkanut hahmottaa, miten haluan tulla kohdelluksi ja mitä ansaitsen. Osaan myös vaatia niitä. Sama tilanne on omien mielipiteiden kanssa. Olen omasta mielestäni terveellä pohjalla tässä, koska rajojen löytäminen on tapahtunut hitaasti.
Samalla kun olen hahmottanut, miten haluan tulla kohdelluksi, hahmotan miten lapsiani tulee kohdella. Olen alkanut entistä enemmän puutua, jos lastani kohdellaan huonosti. Jos näen, että lapseni ei jostakin tykkää, niin opetan hänelle käyttäytymismalleja. Näin hän oppii ilmaisemaan oman mielipiteensä ja ilmaisemaan niitä. Hän oppii myös muodostamaan omia rajojaan. Lasten kasvatus ei ole helppoa. Tätä asiaa en enää pidä niin vaikeana kuin aiemmin. Luultavasti se, että olen alkanut hahmottaa omalla kohdallani näitä, on auttanut ohjaamaan lastani tässä.
Kotipiirissä olen ottanut askeleen eteenpäin. Kotona on turvallista aloittaa rajojen asettaminen. Tämä tuo minulle varmuutta myös muualla toimia omien ajatusten mukaan ja seisoa niiden takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti