Pohdintoja läheisyydestä ja miehen negatiivisuudesta

Elämässä on paljon hyvää tällä hetkellä. Silti minua välillä rassaa kovasti mieheen liittyvät asiat. Toinen liittyy läheisyyteen ja toinen miehen kireyteen.

Viimeaikoina miehen lähellä on ollut hyvä olla. Olen nauttinut läheisyydestä. Jossakin vaiheessa käy niin, että hyvä olo häviää jonnekin. En ole pystynyt selvittämään mistä tämä johtuu. Minulla on muutama näkemys asiasta. On mahdollista, että koen, etten ansaitse hyvää oloa. Tähän liittyen tai sitten muutenkin minun on vaikea nauttia  kaikesta hyvästä. Viimeinen vaihtoehto on, että en koe saavani mieheltä tarvitsemaani vastakaikua ja turvallisuutta, jota tarvitsisin nauttiakseni ilman syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa. Uskon näiden kaikkien vaikuttavan tilanteeseeni. Minun pitäisi käsitellä nämä kaikki, jotta löytäisi ratkaisun. 

Häpeä on hallitseva. Huomaan, etten uskalla luopua kontrollista häpeän vuoksi. Hävettää, mitä mies ajattelee tilanteessa. Tilannetta voisi helpottaa, jos mies puhuisi enemmän. Olen alkanut puhua miehelle enemmän. Siitä on ollut hyötyä. Sen ansioista olemme päässeet näissä asioissa eteenpäin. Silti kaipaan mieheltäni enemmän avoimuutta, etenkin tunneasioissa.

En ole lapsuudessani kokenut oloani turvalliseksi ja rakastetuksi. Nyt tarvitsisin mieheltäni näitä, jotta voisin olla läheisyydessä oma itseni, jotta uskaltaisin heittäytyä, nauttia ja elää hetkessä.

Näen miehen turhautumisen ja itsesyytökset tästä asiasta. Se ei helpota minua. Minulle nousee surun tunteet pintaan. En halua hänelle niitä tunteita, mutta en voi sille mitään.  En tee näitä tahallaan.

Ajattelen, että haluan päästä näistä ongelmista eroon. Silti välillä pohdin, onko todella näin. Pelkäänkö mitä muutos tuo tullessaan. Tiedän järjellä, että ei tilanne ainakaan huonompaan suuntaan mene. Silti tuntematon pelottaa. Pelkään todennäköisesti eniten sitä, että minuun sattuu. Pelkään, että mies satuttaa minua jotenkin. Ehkä nauramalla tai piikittelemällä joskus asiasta. Tämä ei ole hänen tapaistaan, mutta joskus hän on piikitellyt. Ne on yksittäisiä kertoja. En muista, että ne olisivat satuttaneet, mutta aiemmin minua on satutettu ja se on muistissani. Pelko näyttäytyy melko turhalta, mutta se ei minua täysin vapauta.

Syyllisyys on vähiten hallitseva tässä asiassa. Koen silti syyllisyyttä siitä, että olen itsekäs ja haluan hyvää. Olen omasta mielestäni tässä itsekäs. Se johtuu siitä, että kaipaan paljon huomiota, mutta en itse anna sitä paljon. Halu nauttia asioista vain on niin suuri. Tällainen käyttäytymistapa voi johtaa ongelmakeskeiseen ajatteluun. Pitäisi välillä kokeilla muuta toimintatapaa.

Toinen kireyttä aiheuttava asia on miehen jatkuva negatiivisuus. Miehestä tuntuu, ettei mikään onnistu. Jokaista pientä epäonnistumista hän harmittelee. Tällainen ei voi olla näkymättä kodin ilmapiirissä. Edelleen olen kädetön asian suhteen. Suhtautumiseni on muuttunut neutraalimmaksi, mutta siltikään en sitä hyväksy. Mitä mä voin tälle asialle tehdä?

Olen yrittänyt ymmärtää miestä, mutta kun se ei poista ongelmaa. Miehen pitäisi käsitellä asia. En vain jaksa aina puhua hänelle vaihtoehdoista. Miehen on itse otettava tarvittava askel. Jos miehen käytös ei muutu, mitä sitten? Se kai minun käsissäni on? Vielä haluan odottaa, jos mies muuttuisi. Eipä kai minulla ole nyt vaihtoehtoja kuin koittaa kestää. Negatiivista kohtelua en aio sietää itseäni tai lapsia kohtaan. Tukea yritän parhaani mukaan, mutta vastuulleni en sitä aio ottaa. Vaikka välillä epätoivo iskee asian suhteen, niin uskon jossakin vaiheessa minulla olevan rohkeus lähteä, jos sama tilanne aina vain jatkuu. Vielä haluan yrittää. Kehittymiseni myötä uskon, että luon selkeämmät rajat itselleni. Tiedän mitä haluan ja paljonko siedän. Henkisen kasvun myötä uskon myös oppivani tukemaan miestäni paremmin, joka tuottaa positiivisen kierteen. Jos niin ei käy, niin täytyy arvioida tilanne uudestaan.