Parisuhteemme on ollut ajatuksissani muutaman viikon ajan. Tommy Hellstenin Vanhemmuus - kirjassa kirjoitettiin siitä, milloin on ero ollut väistämätön. Harvoin voi sanoa, milloin se on oikein, mutta pari esimerkkiä oli kirjoitettu.
Toinen esimerkki oli hyvin samanlainen kuin meidän tilanteemme paitsi, että näen ainakin osan tekemistäni virheistä. Huomaan toimineeni väärin miestäni kohtaan, koska en halunnut olla kuin äitini, joka alistui. Sitten minusta tulikin alistaja. Olen myöntänyt virheeni ja haluan muuttua, koska törmään samaan asiaan tulevaisuudessakin, jos en muuta tapojani.
No sanoin miehelleni, että meidän on erottava, jos tilanteemme ei muutu. Mies on samaa mieltä. Emme voi jatkaa näin.
Aidosti aion pysyä ratkaisussani, jos tilanne ei parane. En halua olla onneton ja elää negatiivisessa ilmapiirissä. Nyt pitäisi asialle tehdä jotain. Lupaan olla miestäni kohtaan ymmärtäväisempi ja huomaavaisempi kuin aiemmin.
En voi muuttaa miestäni, mutta esitin hänelle, että haluan kodin ilmapiiristä positiivisemman ja haluan saada enemmän huomiota. Jos mies ei halua samaa, sitten lähdemme eri teille. En halua uhkailla, mutta en voi olla onnellinen, jos nuo eivät toteudu. En odota ihmeellisyyksiä, joten koen oikeutetuksi esittää toiveeni. Jos mies ei ole valmis muutokseen, sitten teenomat ratkaisut.
Tällaista rohkeutta ja päättäväisyyttä olisi tarvinnut jo aiemmin. Nytkään ei ole myöhäistä, mutta lapset mutkistavat asioita. En yhtään tiedä, mihin päädymme.
Pohtiessani näitä asioita näin unta liittyen muutoksiin. Kirjoitan siitä seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti